Päivän erikoisuudet.

Eilinen oli kerrassaan upea päivä! Kyllä kannatti uskaltautua ihmisten ilmoille, koska vaikka mitä erikoista pääsi tapahtumaan jo yhden aamupäivän aikana.

Päivän erikoisuus nro 1:

Tapasin mukavan lääkärin. (Ne ovat kyllä usein mukavia talossa, jossa kävin.) Yllättävä osuus oli siinä, että minut laitettiin makuulle, puudutettiin ja selästäni otettiin koepala. Ei suurta, muutta kuitenkin sellainen, jonka minä näin ihan omin silmin ilman laseja menevän pinseteissä purkkiin. Tällä kertaa puudutusaine vaikutti (sitä laitettiin aika paljon), joten tämä toimenpide oli täysin kivuton. Ja ennen kaikkea yllättävä, sillä en ollut varautunut tällaiseen lainkaan. No, parempi nyt kuin sitten myöhemmin, kun olisin sitä ehtinyt panikoida jo useamman päivän. Puudutusaine loppui kuin linnun matka ikkunaan, ihan jäi lausekin kesken, kun yhtäkkiä tuntui puukon isku selässä. (Vähän viiveellä, ja itse asiassa se taisi olla kirurgin veitsi eikä puukko, mutta silti.)

Päivän erikoisuus nro 2:
Tapasin Kuparinappia erikoisessa tilanteessa. Menimme nimittäin Prismaan kahville ja ostoksille. Kuulostaa niin (keski)maalaiselta, mutta maallahan me oikeastaan asumme molemmat. Tämä kaupunki on jo nimensäkin mukaan vain kylä. Söimme herkkuja kahvilassa (kolmen edestä tietysti) ja vaihdoimme kuulumiset. Sitten shoppailimme. Ostokieltopäätökseni innoittamana ostin vain sellaista, jonka pystyin perustelemaan sopivaksi tulevaisuudensuunnitelmiini (matkariippumatto, varvastossut ja pokkari, joka oli jo kauppalapussa ja jota minulle oli suositeltu), sekä osia äidin polkupyörään, jonka olen luvannut laittaa kuntoon hyvissä ajoin ennen kesää. 

Päivän erikoisuus nro 3:

Tapasin siis luovan ihmisen ja pyysin palautetta, niin kuin aikaisemmin suunnittelin. En ollut miettinyt sen tarkemmin mihin liittyen palaute tulisi, joten mentiin nyt ihan yleisellä tasolla. Hyväksi minussa listattiin eräs tärkeä havainto, joka olkoon erikoisuus nro 4, kehitettävää sen sijaan olisi suun käytössä. Raskaana olevalle naiselle ei pitäisi kertoa ihan kaikkia totuuksia. (Saatoin ihan ohimennen paljastaa, että Suomessa myytävistä hedelmistä banaanit ja mansikat ovat kaikista myrkyllisimät. Miten minä olisin voinut tietää, että juuri banaanit ja mansikat ovat se ainoa asia, jota kyseinen raskaana oleva nainen voi syödä?)

Olin iloinen palautteesta ja jalostin tuota ajatusta. Minä olen kyllä usein aika suora. Olen sellainen totuudentorvi. Ja joskus asiat kuulostavat paljon paremmilta pään sisällä, kuin stten ääneen puhuttuna. Tarkoitan usein paljon parempaa, kuin miltä se muiden korviin kuulostaa. Johtopäätös: en ole suullisessa ilmaisussa parhaimmillani. Tässä siis kehityksen paikka.

Päivän erikoisuus nro 4:
Hetken jo hätäilin, että onko nyt jotkut kammottavat äidinvaistot heränneet, kun tuollaisen isomahaisen henkilön kanssa liikuin. Kannoin koppaa ja olin tosi huolissani jaksamisesta. Mutta onneksi Kuparinappi pelasti päiväni sanomalla, että itse asiassa kyseessä ei ole juuri heränneet äidinvaistot. Nämä olivat ihan selvästi isänvaistot! Käyttäydyin kuin epävarma tuleva isähenkilö! Olin kuolla nauruun kun tämä tuli ilmi, mutta samalla olo helpottui huomattavasti. Tässä ei olekaan mitään hätää.
 
Tänään minä haluan siistin kodin.
     

Lapsia ja leluja.

Päätin tarttua heti härkää sarvista ja noudattaa omia ohjeitani. Tapaan (ainakin) yhden luovan ihmisen viikossa ja otan vastaan palautetta. Mikä on hyvää, mitä voisin parantaa. Tänään tapaan entisen kämppikseni, also called Kuparinappi. Äärettömän luova kaveri, joka jakaantuu minä hetkenä hyvänsä. Tämä taitaa olla niitä viimeisiä mahdollisuuksia tavata vanhaa ystävääni entisellään. Kesällä hän on sitten jo äiti.

Aika moni muukin tuttavani lisääntyy. Töissä ja muuten vain elämässä. Kaikkea hyvää heille ja heidän valinnoilleen. Ihanaa että ihmiset, jotka haluavat lapsia, saavat lapsia. Ja kiva, että ne jotka saavat lapsia yllätyksenä, haluavat niitä myös. Siitäkin huolimatta tänä aamuna kiitollisuudenaiheita luetellessani listalla oli: Kiitos etten ole raskaana. Toisin kuin näille nyt lisääntyville, minulle se olisi painajainen.

Sanoin ennen aina, etten pidä lapsista. En ole koskaan halunnut lapsia. Nykyään pidän kyllä muutamista tietyistä. Italialainen ystäväni on tehnyt jo kaksi syntisen suloista puoli-italialaista poikalasta. Sitten on se vauva, joka oli luonani käymässä ja nauroi sylissäni. Serkulla on lapsi, jonka hän tunki syliini täysin varoittamatta, ja joka siitä innostuneena halasi minua. Vielä olisi yhdellä kaverilla potentiaalinen mukava vauva, mutta olen nähnyt sen vain vilaukselta, joten en osaa muodostaa mielipidettä siitä vielä. Voin ilokseni todeta, että kukaan edellä mainituista äideistä ei menettänyt itseään. Saivat äitiyden hyvänä lisänä, mutta eivät muuttuneet sellaisiksi ärsyttäviksi pullamössöoksetuksiksi. Niin käy joskus.

Laitan taas linkin, joka sai minut nauramaan, mutta myös hieman pelkäämään.
Hei nyt oikeesti, monisilmäinen pupu?!
 

Ohje.

Laitoin viimeksi linkin, jossa neuvottiin 29 tapaa pysyä luovana. Sitten sanoin, että itsellä se ei ihan onnistu, koska tykkään ruutuvihkoista, enkä laula suihkussa. Kiitos vain tarkkaavaiselle lukijalle, minä en tietenkään tarkoittanut, että nuo ovat ne ainoat asiat, jotka puuttuivat omalta luovuuslistalta. Ne olivat esimerkkejä. Mutta nyt, kun asia otettiin puheeksi, niin otetaan se sitten puheeksi ihan kunnolla. Ja kun sanon puheeksi, tarkoitan kirjoitukseksi. Tässä tuo linkitetty lista minun näkövinkkelistä (vapaasti käännettynä). Tee itsellesi oma.

1) Tee listoja. No niin teenkin! Jatkuvasti ja monenlaisia. Minä rakastan listoja ja ihan vain tämän takia en ikinä lopeta listojen tekemistä.

2) Pidä muistikirjaa mukana kaikkialla. No niin pidänkin. Minulla on aina vihko mukana, joka paikassa. Osittain jo siltä varalta, että joudun odottamaan yksin yleisellä paikalla. Se on huomattavasti vähemmän kiusallista, jos voi kirjoittaa muistikirjaan ajatuksiaan ja olla huomioimatta kaikkian niitä ympäröiviä ihmisiä.

3) Kokeile kirjoittaa "vapaasti". Eli viivattomasti. Kokeilin, en pitänyt siitä. En pidä viivoistakaan, pidän ruuduista. Erityisesti sellaisista pienistä, joita myydään vain Italiassa. Ja Ranskassa, niin kuin totesin tänä keväänä. Voin silti piirrellä vapaasti sivuille, nuo ruudut eivät rajaa minua. Minä vain en osaa kirjoittaa suoraan ilman viivoja ja vinot rivit ärsyttävät.

4) Mene pois tietokoneelta. FAIL! Myönnän.

5) Lopeta itsesi kritisointi. Jep. Tätä ollaan harjoiteltu ja arvaa mitä? Olen jo oppinut! En ole ollenkaan niin jyrkkäpirkko itselleni. Se täydellisyyteen tavoittelevan tuomarin ääni pään sisällä on hiljentynyt. Ainakin vähän.

6) Pidä taukoja. Tämänkin jouduin opettelemaan, mutta nyt se jo sujuu, jiihaa!

7) Laula suihkussa. Enkä laula. En ymmärrä siinä piilevää upeutta. Osaan laulaa ihan hyvin, mutta minä vain peseydyn mieluummin hiljaisuudessa.

8) Juo kahvia. No aivan varmasti. Meinasin lopettaa, mutta tämä kyllä kumosi kaikki sellaiset järjettömät suunnitelmat.

9) Kuuntele uutta musiikkia. Joskus teenkin niin. Maailmassa on niin paljon minulle uutta musiikkia, että se ei ole edes vaikeaa. Aina kun avaan musaohjelman, kuuntelen jotan uuttakin. Se on tapana.

10) Ole avoin. Tätä piti harjoitella, mutta nykyään olen kyllä.

11) Ole luovien ihmisten seurassa. Tämäkin on puutteeni. Ystäväni ovat kyllä luovia, mutta tapaan heitä aivan liian harvoin. Vietän ylipäätään aikaa ihmisten seurassa liian vähän. Jos yrittäisi nyt parantaa tapansa... Aion tästä eteenpäin tavata edes yhden luovan ihmisen viikossa. Ei kuulosta pahalta, mutta katsotaan kuinka käy.

12) Pyydä palautetta. Sitäkin teen liian harvoin. Olen hirmu huono ottamaan vastaan kritiikkiä, ja sen pelossa jätän sitten kaiken palautteen kuulematta. Ehkä tämän voisi yhdistää siihen luovan ihmisen tapaamiseen.

13) Tee yhteistyötä. Joo, sen on lempityöni. Mutta minulla on siihen nykyään harmittavan vähän mahdollisuuksia. Auttakaa ihmiset, miten voisin muuttaa tämän?

14) Älä anna periksi. Ei huolta. Harvemmin tapahtuu. Olen jääräpäiden puolueessa. (Oliko tämä nyt itsensä kritisointia vai ylistystä sinnikkyydestä?)

15) Harjoittele. Kyllä, kiitos. Olen viimein oppinut, että mitään ei osaa opettelematta. Ja että se ei ole ollenkaan huono asia, se vain on.

16) Salli itsesi tehdä virheitä. Menee samaan kastiin edellisen kanssa. Tämäkin piti oppia kantapään kautta. Minähän en hyväksy virheitä, varsinkaan itseltäni... No, tänään menee jo vähän paremmin tämänkin asian suhteen.

17) Mene uusiin paikkoihin. En ole mennyt. Mutta tänä kesänä menen, lupaan!

18) Count your blessings. Tämä pitäisi kääntää: Kiitä onneasi. Mutta en halua, koska se ei ole aivan sama asia. Meillä siunaamiset menee kirkon suuntaan, joten se on heti väärä suunta. Mutta ehkä pointti välittyy silti. Minä teen tätä joka aamu, heti kun herään. Mietin asioita, joista olen kiitollinen.

19) Lepää paljon. Ilomielin!

20) Ota riskejä. En ole tehnyt tätäkään tarpeeksi. Mutta jospa kesä toisi muutoksen tällekin saralle?

21) Riko sääntöjä. Tämä on paha... Minä en oikein osaa. Olen kasvatettu kiltiksi ja sääntöjen rikkominen sotii sisintä vastaan. Mutta yritän tätäkin tänä kesänä.

22) Älä pakota asioita. En niin. Asiat menevät niin kuin on tarkoitettu. Olen jopa oppinut luottamaan Universumiin siinä määrin, että ei ole tarvetta pakottaa mitään mihinkään.

23) Lue sanakirjaa. En tiedä tarkoittaako tämä tavallista sanakirjaa vai sellaista sivistyssanakirjaa, mutta sinänsä ihan sama, sillä luen molempia. En päivittäin, mutta kuitenkin.

24) Luo luovat puitteet. Ympäristön vaikutusta ei voi koskaan yliarvioida. Minun koti on melko luova ympäristö, joten luulen, että tämäkin on hoidossa.

25) Lopeta toisten miellyttäminen. Tukevan ystäväni Emman sanat pysäyttivät minut tänään. Olin avautunut eräästä synkästä asiasta, ja mietin mitä muut siitä sanoisivat. Emma vastasi: "Miten jatkat muutamalla sanalla tätä lausetta: Muiden mielipiteillä on merkitystä koska: _____________." Hetken mietittyäni totesin, etten keksinyt tuolle tyhjälle viivalle yhtään mitään. En ainuttakaan hyvää syytä tai selitystä. Touché.

26) Kirjoita ideat ylös. Nyt voidaan nauraa porukalla, muistikirjojen lisäksi tiedätte jo minun tapani kirjoittaa kaikki asiat muistilapuille, jotka sitten ilmaantuvat tielleni takaisin kun aika on oikea.

27) Siivoa työtilasi. Sitäkin teen säännöllisesti. Siivoan kaikkea paljon, se on hirmu terapeuttista ja auttaa jäsentelemään asioita. Tosin tässä varmaankin tarkoitettiin sitä, että siistissä tilassa on helpompi olla luova. En mene takuuseen.

28) Pidä hauskaa. Yritän.

29) Tee jotain valmiiksi. Tämä on tärkeää. Miten mieletön onnistumisen riemu puskee aina, kun saat jotain tehtyä loppuun, vaikka ihan pienenkin asian! Yritän tehdä jotain valmiksi joka päivä. No tuo on taas jo liikaa vaadittu... Joka viikko. Se on lempeä tavoite.

Että tällaisia ajatuksia tänään. Moro!
 

Pakotus.

Olen nyt ihan täpinöissäni! Tämä ikuinen näpertäminen on kivaa, mutta myös joskus ihan tuottavaa. Sain eilen valmiiksi niin paljon asioita, että en itsekään meinaa uskoa. Paljon oli ideoita paperilla, osa vähän sinne päin aloitettunakin, mutta aina on jotain muuta tullut ja asiat jäivät kesken. Olen mestari jättämään asioita kesken. Kun tästä manasin kerran kaverille hän sanoi, että tekemättömistä ja keskenjääneistä asioista ei kannata välittää, sillä ne jäivät tekemättä, koska ei vain ole ollut oikea aika niiden toteuttamiseen. Minusta tuo oli lohdullisesti sanottu! Ensinnäkin, voihan se olla juuri noin, Universumi kyllä näyttää milloin on oikea aika toimia. Ja sitten toiseksi, vaikka ei olisikaan, niin se murehtiminen ei auta asiaa millään lailla.

Sama kaveri jakoi tällaisen linkin. Minusta tuo on aivan mahtava! Aivan täysiä pisteitä en saa, sillä pidän enemmän ruudullisista sivuista kuin paljaista, enkä laula suikussa. Mutta kaikesta päätellen olen hyvällä alulla luovuuden suhteen. Vai voiko se enää olla alku tässä vaiheessa? Luovuus ja asioiden tekeminen on upea tunne. Joskus kuitenkin tulee sellainen olo, että ei millään halua tehdä jotain. Nousee inho mahanpohjasta ja sitten asiaa siirtää jatkuvasti. Esimerkiksi joku tyhmän sähköpostin kirjoitus. Tai niin kuin nyt muutamana päivänä tämä blogin kirjoitus. Työnsin vain konetta sivummalle, en halunnut kirjoittaa. Olen kuullut, että ärsyttävät asiat kannattaa tehdä heti aamulla, niin ne eivät ole vaivaamassa koko päivää. Mutta mistä sitä tietää milloin ei vain ole oikea aika asian suorittamiseen ja se pitäisi jättää rauhaan, ja milloin taas tulisi ihan pakottaa itsensä tekemään sen heti aamusta? Onko siihen joku sääntö? Minä pakotin itseni kirjoittamaan tämän blogin heti aamusta tänään, vaikka ei yhtään huvittanut. Toivottavasti se oli oikea valinta.

Tänään en aio ottaa stressiä mistään muusta. En minä kyllä tästäkään ottanut, mutta kuitenkin. Tähän loppuun laitan vielä linkin, joka auttaa mihin tahansa ahdistukseen. Minun huonontuulenkääntäjä. Vaikka mikä painaisi mieltä, niin tämä kyllä piristää. Kerta kaikkiaan upea! Ja siellä se minun suosikkipaikkanikin vilahtaa. Täällä minä vietin toistaiseksi elämäni ihanimmat kaksi viikkoa.
 

Possu.

Voi vitsi. Elämän saa kyllä käännettyä hetkessä, kun vain kääntää sen. Eikä tämä ole mikään vitsi. Eilen angstasin ja asiat tietysti menivät samansuuntaisesti, mutta sitten tajusin lopettaa sen. Auttoi asiaa heti, sillä nyt on paljon parempi olo (henkisesti) ja jotenkin asiat vain menevät toivotulla tavalla. Eilenkin meni, mutta tiedostamattani toivoin vääriä asioita. Kaadoin kahvin matolle heti aamusta ja muutenkin hieman oli nihkeyttä ilmassa kaiken suhteen, koska sellaisia fiiliksiä lähetin. Sitä saa mitä tilaa. Tänään kaikki kahvit meni mahaan asti ja sukset luistaa. Huippua!

Tänään on vasta päivä ja nyt jo on ehtinyt tapahtua kaikenlaisia ihania asioita. Ensinnäkin, sain ajan lääkärille (mikä ei aina ole itsestäänselvyys). Lääkäri kuunteli keuhkot ja sanoi että kuulostaa hyvälle. Hyvä on aina hyvä uutinen. Sain myös sellaista tiukempaa lääkettä, joka poistaa kaikki köhät. (Huom! Minä en kirjoita *****tamisesta, vaan parantumisesta. Ihan eri asia. En riko ollenkaan itselleni asettamia sääntöjä.) Lääkkeessä on punainen kolmio, joten varokaa vaan kaikki pöpöt. Lähtö tulee.

Aika moni hyvä asia menee ihmisiltä ohi vain, koska he kuvittelevat jo valmiiksi, että ei se kuitenkaan voi onnistua. Mutta olen huomannut, että sitä saa tosi paljon kuin vain pyytää. Minä halusin säästöpossun. En sitä sinistä, jonka näin pankin tiskillä, mutta ehkä valkoisen, jonka voisin sitten koristella ja tehdä itämaisen värikkääksi. Joten menin pankkiin ja pyysin possua. Ja arvaa mitä? Minä sain sellaisen! Punaisen! Se on parempi kuin sininen tai valkoinen, sillä se on jo valmiiksi itämaisen iloinen, ei tarvitse muuta kuin koristella. Tuollaisen possun mahassa rahani kyllä tulevat onnellisiksi!

Minäkin tulin. En possun mahassa, vaan ihan tässä vieressä.

   

Aamuahdistus.

Kaksi asiaa. Ensinnäkin, olen yskinyt koko helvetin yön. Sen lisäksi, että varmasti pidin koko talon hereillä, pidin itseni hereillä. Ei hyvä. Pystyasennossa voi hengittää ilman yskäpuuskia, mutta nukkua ei voi. Kokeilin kaikki mahdolliset vippaskonstit, mutta mikään ei auttanut. Torkahdin vasta aamulla, aivan liian vähän aikaa sitten. Lisäksi näin unta, että imuroin ja siivosin, tympi kamalasti kaikki sotku. Tämä tauti ei siis ole mennyt mihinkään, mutta Salaisuus opettaa vetovoiman lain, joten en aio kirjoittaa sairastamisesta enää sanaakaan, olin kipeä tai terve. Piste.

Toiseksi, harhauduin katsomaan Facebookista randomihmisten kuvia. Minulla on yksi vanhempi hippiystävä, jolla on paljon monenikäisiä hippiystäviä. Joten katselin heidän kuviaan. Jostain syystä pääsin katsomaan kuvia, kukaan ei ollut estänyt mitään. Tulin tosi hyvälle mielelle noista kuvista. Osittain koska kuvat olivat aika hauskoja (osa tosi vanhoja), mutta pääasiassa siksi, että näin paljon sotkua. Ihmiset eivät yhtään mieti mitä muuta siinä kuvassa näkyy, kuin se hymyilevä kuvattu hahmo. Siellä oli muun muassa auki oleva astianpesukone ja vähän sinne päin nikkaroidut avohyllyt täynnä roinaa. En taaskaan missään nimessä arvostele, tämähän oli ihanaa! Nyt oma koti ei tunnu yhtään niin kaaokselta. Tai rumalta. Ja kaikki nuo ihmiset olivat tosi onnellisia. Ilman luksusta. Se on hyvä muistutus asioiden tärkeysjärtyksestä. Minulla luki kerran tuolissa sanat:

Oleminen ja tunteminen on paljon tärkeämpää kuin omistaminen.

Se oli viisas tuoli. On paljon tärkeämpää nauttia hetkistä, kuin kerätä valtava omaisuus ympärilleen. Siitä huolimatta huomaan taas keränneeni paljon kaikenlaista. Minulla on isomummolta peritty hamsterigeeni, joten asioiden hävittäminen on erittäin vaikeaa. Mutta olen harjoitellut sitä. Ja sen lisäksi olen opetellut uuden säännön, ostan vain sitä mitä tarvitsen. Systeemi toimii hyvin, sillä saan ostaa vain sitä mitä lukee lapussa, ja lappu on pitänyt kirjoittaa jo kauan ennen kuin menen kauppaan. 

Joka tapauksessa, randomkuvien katsominen sai aikaan ajatusmyllerryksen. Aion nyt tietoisesti suunnata huomioni kaikkeen positiiviseen, enkä ahdistu kaaoksesta. Siirtyä pinnallisuudesta syvällisyyteen. Tämä raportti onkin hyvä lopettaa taustalla juuri nyt soiviin sanoihin: 

"You're alive, just be thankful for this time." (Rumer)