Äiti, kartta ja sorsa.

Olen tässä vähän pohtinut. Tein eilen elämä-kartan. Sen sellaisen mind map tyyppisen jutun, jonka avulla mietin tulevaisuutta ja nykyhetkeä. Teen sellaisen säännöllisen epäsäännöllisesti. Oli aika upea huomata miten paljon kartta on muuttunut viime kerrasta. On vähemmän asioita joita haluan, mutta ne ovat sitäkin selkeämpi. Ja muutama asia edellisestä kartasta on jo toteutunut. Minä olen itse toteuttanut ne. Ihana tunne!

Tajusin myös olevani aika hyvä valokuvaaja. Olen aina tykännyt hosua kameran kanssa, mutta en ole sitä koskaan ajatellut taidoksi. Itse kameran käyttö on niin monimutkaista, etten vieläkään oikein osaa käyttää jo kaksi vuotta vanhaa kameraani. Mutta kuka tahansa tavis voi oppia käyttämään kameraa. On ihan eri asia nähdä kauneutta ja osata ottaa siitä oikeanlaisia kuvia. Joskus kuvat vain onnistuvat. Se tuo niin uskomattoman upean fiiliksen! Toki on kiva kuulla jos ihmiset pitävät kuvistani, mutta se on ihan erityistä, jos olen itse tyytyväinen johonkin ottamaani kuvaan.

Muutama päivä sitten kävin kiertämässä tässä lähistöllä ja sain kuvan päätään raapivasta sorsasta. En tiennyt että sorsat tekevät niin. Vieäkin hymyilyttää se kuva ja tilanne. Ehkä tässä on jotain, mihin kannattaisi panostaa. Suunta, mihin kannattaa jatkaa.

Tänään on äitienpäivä. Niinpä toivotan hyvää päivää kaikille äideille, erityisesti omalle.
 

22.

Alan olla viimeistelyjä vaille valmis. Olen tehnyt kaiken, mikä on ollut inhimillisesti ja ilonallisesti mahdollista tehdä. Nyt vain istun ja odotan tuloksia. En piittaa juurikaan numeroista - itse asiassa olen aina ollut surkea niissä - mutta 4.9 keskiarvo lienee ihan kohtuullinen saavutus minulta. Tiedän kyllä, ettei noilla numeroilla ole pienintäkään merkitystä varsinkaan, jos miettii mistä valmistun. Mutta minun iloinen pointti onkin, että kaikkien yllätykseksi minä todellakin valmistun!

Ensi viikolla järjestän tyttöystävilleni Perhosjuhlat. Se on kunnianosoitus minulle, mutta myös kaikille ihanille ystävilleni, koska he ovat tukeneet minua viimeisen neljän vuoden ajan. Edellä mainitun lisäksi juhlimme läksiäisiäni, sillä Italiaan lähtöön on enää 22 päivää. Olen naamioinut asuntoa teeman mukaiseksi samalla, kun pakkaan tavaroita. Olen siinäkin hommassa ihan loppusuoralla.

Kaikki on ihan viittä vaille valmista. Kun lähden, tänne ei jää mitään keskeneräistä. Voin hengittää vapaasti. Ottaa valokuvia ja kirjoittaa. Nauttia. Muutama päivä vielä Suomea. Vähiin käy ennen kuin loppuu.
 

Joutavia höpötyksiä.

Kaikki ovat kovin kiireisiä omine juttuineen. Pitää juosta töissä tai koulussa ja sitten harrastuksissa tai perheen asioilla. Olen vakavasti miettinyt, että mitä järkeä tässä on? Sain kerran itseni todella huonoon kuntoon stressaamalla asioista, jotka nyt tuntuvat hirvittävän turhilta. Pääasiassa nuo börniksen aiheuttajat liittyivät toisiin ihmisiin. Itse tohotin, mutta muiden ehdoilla. Itse sohlasin, mutta muita miellyttäessä. Nyt sitten jälkiviisaana on helppo ajatella, että olinpa aasi. Mutta sitten, kun miettii mitä tässä on muutamat viime viikot tehnyt ja miksi... Samaa paskaa uudessa paketissa. Olen toki oppinut käsittelemään asioita ja pääsemään jutuista yli, mutta silti. Eikö olisi mukava, jos pääsisi kaikesta tästä eroon? Että ei olisi mitään sellaista, mistä pitää päästä yli.

Tuo ajatus tuntuu jotenkin erittäin hyvältä. Ja loppujen lopuksi se olisi ihan helppo toteuttaa. Alan ymmärtää miksi ihmiset menevät luostareihin tai jäävät koukkuun ihme lahkoihin. Mikä tahansa on parempaa, kuin tämä tällainen juokseminen. Minunkin sosiaalisuusteatteri alkaa jo kyllästyttää, tosin en minä luostariin ole menossa. Mutta olen kyllä alkanut kyseenalaistamaan niitä asioita, joita aina pidetään arkipäivän itsestäänselvyyksinä. Pysy ajan tasalla! Tiedä mistä puhutaan, tai muuten. TV uutiset. Lehdet. Talouskriisi. Maan politiikka. Raha raha raha. Voi minkälaista soopaa kaikki.

Ja sitten sanotaan, että ihminen, joka ei seuraa aikaansa on tietämätön ja tyhmä. Mutta kuinka paljon onnellisempi olet kun TIEDÄT miten päin persettä asiat ovat? Kun huomaat, että vanhuksia kohdellaan huonosti. Tai että pahimmat paskiaiset pääsee aina helpommalla. Afrikassa nähdään nälkää ja napajäätiköt sulaa. Ihmiset ovat pettyneet maansa johtoon ja kostavat sen toisilleen lakkoilemalla. Kuuntele, lue ja seuraa viikko uutisia. Aina kuin voit. Tuntuuko hyvältä? Millä tavalla tuo tieto tekee sinut viisaammaksi? Jos joku saa poliittisen herätyksen tai alkaa oikein aktivistiksi kuunneltuaa uutisia, niin siitä vaan. Jos joku saa uutta energiaa ja halun parantaa asioita, niin hieno juttu. Olisi kiva tietää, jos niin käy.

Minun onnellisuus ei tule tuolla tavalla. Mitä enemmän en kuuntele ja lue uutisia ja päivän polttavia aiheita, sitä enemmän ehdin keskittyä niihin asioihin, joilla oikeasti on merkitystä minulle. Voin nauttia aamuauringosta. Juoda kupillisen kahvia ja kuunnella lintujen laulua. Selata sisustuslehtiä ja haaveilla unelmakodista (joka on kaikkea muuta kuin ne ökykodit, joita lehdet ovat täynnä). Voin mennä kävelemään ulos, hengittää raikasta kevätilmaa. Voin järjestää ystäville perhosjuhlan. Voin valokuvata. Tai voin kirjoittaa blogiin joutavia höpötyksiä, ilman minkäänlaista poliittista kannanottoa.

Voin valita tietämättömyyden ja olla onnellinen. Ignorance is bliss.