Alan olla viimeistelyjä vaille valmis. Olen tehnyt kaiken, mikä on ollut inhimillisesti ja ilonallisesti mahdollista tehdä. Nyt vain istun ja odotan tuloksia. En piittaa juurikaan numeroista - itse asiassa olen aina ollut surkea niissä - mutta 4.9 keskiarvo lienee ihan kohtuullinen saavutus minulta. Tiedän kyllä, ettei noilla numeroilla ole pienintäkään merkitystä varsinkaan, jos miettii mistä valmistun. Mutta minun iloinen pointti onkin, että kaikkien yllätykseksi minä todellakin valmistun!
Ensi viikolla järjestän tyttöystävilleni Perhosjuhlat. Se on kunnianosoitus minulle, mutta myös kaikille ihanille ystävilleni, koska he ovat tukeneet minua viimeisen neljän vuoden ajan. Edellä mainitun lisäksi juhlimme läksiäisiäni, sillä Italiaan lähtöön on enää 22 päivää. Olen naamioinut asuntoa teeman mukaiseksi samalla, kun pakkaan tavaroita. Olen siinäkin hommassa ihan loppusuoralla.
Kaikki on ihan viittä vaille valmista. Kun lähden, tänne ei jää mitään keskeneräistä. Voin hengittää vapaasti. Ottaa valokuvia ja kirjoittaa. Nauttia. Muutama päivä vielä Suomea. Vähiin käy ennen kuin loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti