Ulkopuolisuutta.

Unohduin lukemaan omia juttujani Maltan ajoilta, kun vahingossa osuin johonkin vanhaan linkkiin. Hiiren käyttö ei ole vahvuuteni. Tuli älyttömän hyvä mieli. Olen tosi tyytyväinen, että olen kirjoittanut blogia silloinkin, kun ei ole ollut kovin paljon riemun aiheita tai ylipäätään mitään sanottavaa. Nyt jälkeenpäin luettuna jutut kuitenkin vaikuttavat positiivisilta, vaikka joku Malta-fanittaja kerran herneen nenään vetikin, kun kerroin totuuksia maasta. (Nimettömästi, kuinkas muutenkaan.) Oli hauska lukea niitä juttuja, vaikka tietysti itse vielä muistan sen paksun kerroksen kuraa, jonka blogista suodatin pois. Mutta tuntuu ihan hyvältä, kun aika on kultaillut muistoja. Se vei reilun vuoden, mutta nyt asioille voi jo nauraa. Tai ainakin hymyillä.

Tämä aika Romaniassa on ollut aivan erilaista. Minulla on kaikki hyvin. Olen ollut keskiarvoisesti melkoisen tyytyväinen. Ikävät asiat ovat olleet minulle ulkopuolisia, siis sellaisia, joita näen ja kuulen, ja jotka tapahtuvat muille ihmisille, mutta jotka silti jollain tavoin vaikuttavat herkkismieleeni. Maltalla elämän vaikeus tuli vallitsevasta energiasta ja siitä kamalasta olosta siinä paikassa. Täällä elämän vaikeus tulee siitä mitä näen ympärilläni. Omat jutut on ihan OK.

Huomasin, että suurin osa asioista tapahtuu elämäni ulkopuolella. Minusta on tullut tarkkailija. Olen ollut sitä aina, mutta jostain syystä nykyään elämäni on tyhjentynyt. Sitten mietin, että mitä on tapahtunut, mikä tämän muutoksen aiheutti? Elämäni oli ennen tosi mielenkiintoista. Ihmiset jaksoivat lukea tarinoitani, koska minulla oli tarinoita. Nyt minulla on kaksi työtä, kolme kalaa ja tiskit kotona odottamassa. (Minä rakastan tiskaamista, mutta aika ja energia ei riitä edes siihen. Surullista.) Minulle ei tapahdu mitään, koska minä en tee mitään, en käy missään, enkä tapaa ketään. En pyydä ketään kahville. (Selvästi Rahapoika vaivaa yhä mieltä, tai lähinnä oma vellihousumaisuus.)

Minä tarvitsen uusia aiheita. Toisin sanoen, minun pitää mennä ulos ja ottaa seikkalu vastaan. Tehdä jotain mikä pelottaa. Vastata Kyllä! Haastaa itseni.

Julistan nyt, että aion vastata "kyllä" seuraavat 13 kertaa, kun joku ehdottaa minulle jotain, oli se kuinka älytöntä tahansa. (Siis jos se vain on mahdollista toteuttaa. Töistä en lintsaa.) Yleensä asia on jotain, mitä tavallaan haluaisin kyllä tehdäkin, mutta jota jostain syystä mieleni jarruttelee. Aivan niin kuin se Jenkkivieras sanoi. Nyt räpylä irti käsijarrusta!