Kyllä.

Muistatko sen tekemäni päätöksen, että sanon iloisesti kyllä kaikelle mitä minulle ehdotetaan seuraavat 13 kertaa? (Jos et, lue edellinen blogikirjoitus.) Tajusin myöhemmin, että tästä aiheesta on tehty elokuvakin. Joku kaheli sanoo kaikelle kyllä. Olisiko ollut Jim Carrey. Olin ajatuksen tasolla tästä todella innoissani. Oikein innolla odotin mitä kaikkea hienoa sitä voikaan vastaan tulla, kun alkaa suostua asioihin.

Tässä lista asioista, joista olen kieltäytynyt:

Rugby ottelun katsominen livenä  

Potkupallon katsomista baarissa

Illanvietto tiimiläisten kanssa

Jehovan ottaminen sydämeen

Ammattivalokuvaajan mallina oleminen

Tässä lista asioista, joille olen sanonut iloisesti kyllä:

Vaikka nyt saattaisi tuntua siltä, että tämä päätös meni ihan pieleen (koska periaatteessa niinhän siinä juuri kävi - piti sanoa kaikelle kyllä eikä ei!) tämä oli erittäin hyvä kokeilu. Sellainen silmiä avartava. (Voiko silmiä avartaa? Ei... Se on mieli mikä avartuu, kun ensin avaa silmät. Mutta kuitenkin.) En ollut koskaan edes huomannut, miten älyttömän monelle asialle minä sanon ei. Huomaamattani. 

Pelistä kieltäydyin, koska piti tehdä koko ilta töitä. Töistä en lintsaa minkään vuoksi, sen kerroinkin jo. Potkupallopeliä en mennyt katsomaan, koska se on tylsin laji jonka tiedän. En kiinnostanut vähäkään. (Ihmisten kuuluu tehdä asioita, jotka tekevät heidät onnelliseksi.) Matsia seuranneesta illanvietosta kieltäydyin, koska minä menen aikaisin nukkumaan, ja koska en koe öisen ulkonariekkumisen tuovan elämääni mitään lisäarvoa. Jehovasta kieltäydyin, koska olen aika varma, että omat jo olevat uskomukseni ovat sopivampia minulle. Ainakin ne ovat huomattavasti realistisempia. Kuvausehdotuksesta kieltäydyin, koska... 

Ja siinä se sitten tuli. En edes tiedä miksi. Tähän minulla ei oikeasti ole mitään kelvollista syytä. Olen ujo. Ja inhoan olla kameran edessä. Minä olen aina se, joka ottaa kuvia. (Paitsi selfieitä.) Mikään syy ei tuntunut tarpeeksi riittävältä. Ja jos syy ei ole riittävä, se on tekosyy. Ehkä tämä on nyt juuri se asia, johon minun pitäisi sanoa kyllä. Se asia, mikä pelottaa ja kiinnostaa yhtä aikaa. Mutta kun on se käsijarru pohjassa. Tai yläasennossa, miten se nyt ikinä kuuluukin sanoa. Vipu on vedetty äärimmilleen. Nyt pitää kai selvittää miksi.