perjantai 10. kesäkuuta 2016

The money boy.

Vaihdoin rahaa Italian matkan jälkeen, koska jostain ihan käsittämättömästä syystä nämä asuntoja vuokraavat ihmiset haluavat rahansa aina euroina, vaikka Romaniassa käytetään leitä (RON). Marssin siihen samaan paikkaan josta rahat vaihdoin viime kerralla, koska muistin, että palvelu oli hyvää, ja koska se on ainoa valuutanvaihtopaikka jonka tällä suunnalla tiedän. Menin tiskille ja morjestin suloista rahanvaihtajaa. "Joko kävit Italiassa?" hän kysyi hymyillen. Tuijotin poikaa hämmentyneenä, miten ihmeessä tyyppi pystyi muistamaan jotain mitä sanoin kuukausi sitten? Sain rahat vaihdettua ja poika ojensi minulle vielä kahvipötkön, sellaisen yksittäispakkausnäytteen, joita täällä paljon käytetään. Kiitin yllättyneenä. Poika sanoi, että ne olivat viimeksi loppuneet. "Ai, ja minä kun luulin, että tämä oli vain minulle". Poika hymyili ja sanoi ujosti: "I take my words back..." Jotain siinä tapaamisessa oli niin miellyttävää, että melkein pyysin pojan kahville. Pääni sisällä tein sen monta kertaa, mutta koska todellisuudessa olen vain jänishousu (joka pelkää pupuja), minä vaikenin.

Viime viikolla kävin shoppailemassa tuossa samassa ostoskeskuksessa ja huomasin saman pojan istuvan pömpelissään. Menin juttelemaan. Kävi ilmi, että poika on myös aika mukava. Hän muisti ikäni, koska sanoi olevansa tasan 10 vuotta minua nuorempi. Hän muisti myös osan nimestäni. Ehkä koska olen hänen ainoa suomalainen asiakas. Kävi myös ilmi, että jos olisin pyytänyt pojan kahville silloin aikaisemmin kun sitä niin vahvasti mielessä harkitsin, se olisi saattanut onnistua. Hän oli juuri eronnut niihin aikoihin. Mutta tietysti nyt hän jo tapaili jotain uutta naista. Kiroilin pääni sisällä, mutta ulospäin vaikenin, taas. Kuulin aina kannustavan työkaverini kauniit sanat kaikuvan korvissani... "Nössö!" Niinpä niin, nössöistä nössöin. Jäädyin taas ja kävelin kotiin itseeni pettyneenä.

Kotimatkalla muistin amerikkalaisen vieraani vaikuttavat sanat, jotka hän sanoi vähän ennen lähtöään. "I see so much potential in you. But there's something holding you back." Tätä hän varmasti tarkoitti.

Aikaisemmin mietin, että kaikki täällä tapahtunut liittyy varmasti johonkin suurempaan suunnitelmaan. Kaikki se kamaluus mitä näin ja kaikki ne suuret tunteet, jotka tunsin. Että minun oli tarkoitus tulla tänne Romaniaan asti kokemaan kaikki tämä, jotta voin löytää jotain suurta itsestäni. Mutta se mitä löysin ei ollutkaan mitään suurta. Ainoastaan tylsä totuus siitä, että olen aivan tavallinen tunari, joka ei uskalla edes pyytää söpöä poikaa kahville. Olen aina tiennyt, että minä tulen tekemään jotain suurta. (Selvänäkijä kertoi sen minulle jo vuosia sitten, mutta olen jollain tavoin tuntenut sen aina.) Tiesin aina, että olen jollain lailla poikkeava, ja että elämälläni on jokin suurempi tarkoitus. Tuo selkeyden tunne oli se juttu, joka sai minut jaksamaan, vaikka mikään ei käynyt järkeen. Ja nyt yksi ostoskeskuksen rahanvaihtopömpelissä istuva poika aiheutti epäilyn mieleeni. What if I was wrong?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti