Kaikki alkoi siitä, kun hammas lohkesi. Ensin en saanut aikaa, koska soitin väärään numeroon, koska kiireellisyys menee kipuasteen mukaan ja minulla on korkea kipukynnys. En uskonut tämän olevan niin kriittistä. Sitten aikoja ei ollut. Sitten tuli loma ja hammashoitolan väki meni nauttimaan kesästä. Sitten viimein sain ajan, kyydin ja korjatun hampaan.
Kaksi viikkoa myöhemmin, toisella puolella Suomea, se sama hammas päätti hajota uudelleen. Ja edellisestä korjauksesta johtuen kieltäni kaihertaa nyt piikkikraaterilta tuntuva kolo. Mutta eihän siinä. Aikuismaisesti nollasin suunnitelmat ja epämääräiset aikatauluni, varasin uuden ajan ja järjestin elämäni niin, että pääsen takaisin toiselle puolelle Suomea viikonloppuna, vaikka se tarkoittikin, että minun täytyisi pysyä siellä sitten kuukausi. Mukava kuukausi, näin päätin. Laitoin viestejä ihmisille ja sovin tapaamisia, pakkasin laukut ja laatikot valmiiksi tulevaa kuukautta varten, suljin kotini käytännössä kokonaan ja suunnittelin pienen pintaremontin, jonka tulisin tekemään määränpäässä.
Tänä aamuna pakkasin autoon kaiken mitä ehkä mahdollisesti tulisin tarvitsemaan kuukauden aikana ja aika paljon muutakin. Liikkuva koti on siitä ihana asia, että siellä on runsaasti kaappitilaa. Ja iso sänky, jonka saa täytettyä pahvilaatikoilla. Ja sitten vain matkaan! Olin iloinen, että tällä kertaa onnistuin kääntämään tämän ikävän tapahtumasarjan voitoksi, sillä ADHD-aivoille suunnitelmien muuttuminen on äärettömän rasittavaa. Tunsin itseni hetkellisesti kypsäksi ja järkeväksi.
Kuskin harmiksi olin aikataulusta ainakin tunnin myöhässä, mutta sillä ei oikeastaan ollut merkitystä, sillä jo 30 kilometrin jälkeen auto alkoi kenkkuilla. Niin pahasti, että se ei enää halunnut kulkea eteenpäin juuri ollenkaan, ja meidän piti kääntyä takaisin. Ylämäki oli vähällä koitua meidän kohtaloksemme, sillä autoraasu ei vain jaksanut. Iskin käteni Lucky Loun kojelautaan, pyysin Universumin ja jokaisen henkiolennon avukseni ja siirsin moottoriin kaikki maailman voimat ja energiat. (Kokemuksesta tiesin, että reiki-energia auttaa ainakin tietokoneisiin, joten halusin kokeilla, että miksei myös vähän suurempiin koneisiin?) Ja ihme tapahtui! Rakas autokoti alkoi kuin alkoikin jaksaa vähän paremmin, se pinnisti viimeiseen asti ja antoi kaikkensa, ihan niin kuin minäkin. Ja lopulta päästiin korjaamon pihaan ilman hinausta, ihan omin ja Universumin voimin.
Litha-juhlasta lähtien olen ollut uudenlaisessa energiamyllerryksessä. Aivan kuin joku vipu olisi mennyt paikalleen, kaikki on jotenkin muuttunut. Enneunet, etiäiset, ihmisten lukeminen ja ihan vain vaisto... kaikki on jotenkin voimakkaampaa. Siksi kuuntelen Universumin viestejä ja seuraan merkkejä nyt entistä tarkkaavaisemmin. Joten aamun autoepisodi kyllä ilmaisi erittäin selvästi, että nyt on suunta väärä. Niinpä peruin ajan ja päätin jäädä kotiin piikkikraaterini kanssa.
Kansanperinteessä hammas on kiehtova ja voimakas symboli. Magiassa ne symboloivat henkilökohtaista elämänvoimaa ja kykyä pitää omista rajoista kiinni. Hampaat ovat kehon kovinta ainetta, ja ne sitovat itseensä paljon energiaa, tahtoa ja voimaa. Noidille hampaan irtoaminen tai lohkeaminen on suuri merkki. Se symboloi usein henkisellä tasolla sitä, että jokin vanha suojamuuri murtuu, omat rajat pettävät tai ihminen on luovuttanut liikaa omaa voimaansa muille. Se pakottaa pysähtymään ja katsomaan, missä kohtaa elämää on ns. pureskeltu liian suuria paloja. Ei pitäisi kai olla yllättynyt, että juuri nyt hammas lohkesi. Se on fyysinen merkki siitä, että kehoon kerääntynyt emotionaalinen taakka alkaa purkautua ulos, jotta uusi puhdas energia pääsee taas virtaamaan.
Kyllä minä yhä luen ihmisten energiaa ja kerron korttien viestejä. Ja vielä ihmiset sitä minulta pyytävät (viimeksi tänään). Joillekin se on omituista. Mutta minulle tämä on vain ihan tavallista halua voida paremmin. "Noituus" auttaa minua arkisissa asioissa. Jotkut käyvät lenkillä tuulettamassa päätään, toiset siivoavat mieltä kaappeja järjestämällä. Minä teen loitsuja, puhun hengille ja yritän vahvistaa yhteyttä Universumiin. Ja mietin miten täällä pääsee hammaslääkäriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti