Eileen.

Löysin lainauksen, joka pysäytti minut tänään. Ehkä koska oli Mabon, eli syyspäiväntasaus, ja vietin sitä ensimmäistä kertaa. Se on kiitollisuuden ja tasapainon juhla, jonka keskeinen teema on irtipäästäminen. Luopuminen on välttämätön osa elämää ja uuden syntymää. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä olen täällä vanhalla talolla pakkaamassa viimeisiä tavaroita ja sanomassa hyvästejä tälle entiselle kodille. Se on ollut vähän raskasta, mutta samalla ihanan rauhoittavaa. Muutoksen aika on tullut, mutta tunnen silti enimmäkseen kiitollisuutta. Jopa siitä muutoksesta.

Make room for the new. The old holds you back. Step out fearlessly, out of that old shell like a baby chick, and leave it behind and face the glorious now with real joy and freedom so anything can happen and there are no restrictions and limitations. How can you expect me to work my wonders and my glories in you and through you when you are still cluttered up with the old? All old misconceptions must go forever to make room for the new.

Tuo lainaus on Eileen Caddyn kirjasta Opening Doors Within. Hän oli kirjailija ja henkinen opettaja Skotlannissa. Hän oli myös ihmeidentekijä, erittäin maallisella tavalla. Hän asui miehensä Peterin kanssa Skotlannin rannikolla paikassa, joka oli vain karua, kuivaa ja tuulista hiekkadyyniä. Maata, jossa ei pystynyt kasvattamaan yhtään mitään. Mutta ruokaa oli saatava, joten hätä keksi keinot. Ja kohta siellä kasvoi 18 kiloa painavia jättiläiskaaleja ja 27 kiloisia parsakaaleja. Ritarinkannukset nousivat kahteen metriin ja ruusut kukkivat lumen keskellä kylmässä Skotlannin talvessa. 

Miten tällainen oli mahdollista? Britannian johtavat maaperä- ja puutarha-asiantuntijat matkustivat Findhorniin tutkimaan ilmiötä. He ottivat näytteitä maaperästä ja analysoivat kasveja. Tulokset osoittivat, että tuosta hiekkaisesta pohjasta huolimatta maaperän ravintoaineet olivat täydellisessä, selittämättömässä tasapainossa. Tiedemiehet joutuivat myöntämään, että biologisesti ja tieteellisesti katsottuna tuo puutarha oli mahdottomuus, ja että pelkkä luomulannoitus ei riittänyt selittämään satoa. He totesivat, että mukana täytyi olla jokin X-factor, outo tuntematon tekijä. Kuten sanottua, miten tällainen on mahdollista?

Kaikki alkoi siitä, kun Peter ja Eileen sekä Dorothy Maclean saivat neljän tunnin varoitusajalla potkut hotellista, jossa omistaja oli vaihtunut ja sukset selvästi menneet ristiin. Heillä ei ollut säästöjä, vain Peterin vanha asuntovaunu. He pakkasivat autoon kolme poikaansa sekä Dorothyn, ja ajoivat Findhorn Bayn asuntovaunualueelle. Ja vähän niin kuin pakon edessä Peter alkoi kaivaa hiekkaan kasvimaata jotta perhe saisi ruokaa. Koska maa oli huonoa, he alkoivat käyttää lannoitteina luonnonmateriaaleja (kuten levää, hevosen- ja lampaan lantaa, olkisilppua, ja muita paikallisia täysin orgaanisia aineita, joita he löysivät ympäristöstä) ja ihan vain luottivat omaan intuitioonsa. 

Dorothy löysi yhteyden luonnonhenkien kanssa meditoidessaan ja uskoi kommunikoivansa heidän kanssa, Eileen taas kanavoi henkistä tukea sisäisesti sillä aikaa kun Peter hoiti raskaat käytännön hommat. Puutarha alkoi tuottaa aivan selittämätöntä satoa. Sana ihmepuutarhasta levisi, ja uteliaita ihmisiä alkoi kertyä paikalle. Ensin puutarhureita ja tiedemiehiä, sitten hippejä, henkisiä etsijöitä ja vaihtoehtoisesta elämäntavasta kiinnostuneita. Osa heistä osti oman asuntovaunun ja jäi pysyvästi. 

Vuonna 1972 toiminta virallistettiin, ja he perustivat Findhorn Foundation -hyväntekeväisyysjärjestön. Vuosikymmenten aikana yhteisö osti koko asuntovaunualueen itselleen ja alkoi rakentaa jotain pysyvää. Tontille nousi ekologisia taloja (muun muassa kuuluisat vanhoista viskitynnyreistä tehdyt talot), omia tuulivoimaloita ja Euroopan ensimmäisiä biologisia jätevedenpuhdistamoita. Tänä päivänä se on yksi maailman tunnetuimmista ja pisimpään toimineista ekokylistä. Vuonna 2004 kuningatar Elisabet II myönsi Eileen Caddylle arvostetun MBE-arvonimen tunnustuksena hänen elämäntyöstään ja palveluksistaan henkisen tutkimuksen ja ihmisyyden hyväksi.

Tuo kaikki tuntuu lähes uskomattomalta. Tosin 60- ja 70-luvuilla tehtiin kaikenlaisia muitakin ihmeitä, ainakin minun mielestä. Samaan aikaan tuo kaikki tuntuu hämmentävän tutulta. Eileen Caddyn tärkein oppi oli hyvin yksinkertainen: Kuuntele sisäistä ääntäsi ja toimi sen mukaan. Henkinen kasvu ei vaadi ulkopuolisia guruja, vaan avain on hiljentymisessä, omaan intuitioon luottamisessa ja pelottomasti nykyhetkessä elämisessä. Kuulostaako tutulta? Niin minustakin. Onnellisen elämän salaisuus kiteytyy juuri tuohon. Tosin voin vain kuvitella miten hyvin nuo "hippiaatteet" upposivat skotteihin silloin aikoinaan.

Mietin miksi minä löysin tuon tekstin juuri nyt, kun olen lähdössä pois. Päästämässä irti vanhasta ja aloittamassa jotain ihan uutta. Ehkä kokeilen Eileenin tekniikkaa omassa puutarhassa ensi vuonna. Ei se ainakaan voi pahentaa tilannetta. Tai ehkä opin soveltamaan hänen ohjetta ihan vain elämässä. Ei riitä että kuulee ääniä, pitää myös osata toimia niiden mukaan.