keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Ilon pipanoita.

Monta hyvää syytä olla iloinen tänään. Tai ihan vaikka joka päivä.

Vuoden vaihteessa tein muutamia tavoitteita tälle vuudelle. Ja koska tämä on uuden kokemisen vuosi, niin yksi tavoitteista oli hankkia uusi harrastus. Nyt tuntuu, että taisin löytää sen oman juttuni. Kävin kokeilemassa sahaja joogaa. Löysin sen kummallisen sattuman kautta, kun tapasin italialaisen miehen intialaisessa illassa. Hän opettaa joogaa ja vaimonsa kanssa sitten kertoivat minulle, että tällaista juttua voi ihan täällä tuppukylässäkin harrastaa aivan ilmaiseksi. Olin hämmentynyt (kuinkas muutenkaan) mutta innostuin. Ja sitten viime lauantaina kävin kokeilemassa. En tiedä osasinko tehdä mitään oikein (ehkä tietäisin, jos olisin osannut?) mutta jotenkin se tuntui hirmu omalta jutulta. Innostun usein heti ensikokeilulla asioista, mutta harvoin asiat tuntuvat heti omalta. Tämä tuntui. Kevään tehtävälista näyttää heti paremmalta.

valmistu
hanki uusi harrastus
tyhjennä kämppä
matkusta Italiaan

Kävin eilen kuuntelemassa kivan konsertin. Asun 50 metrin päässä konserttisalista ja tämä oli vasta toinen kerta, kun kävin kuuntelemassa siellä konsertin. Jos se ei kerro laiskuudesta ja ajan väärinkäytöstä, niin olen käsittänyt termit väärin. Päässä pyöri hulluja asioita koko konsertin ajan. En muistanut, miten paljon pidän Kate Bushin musiikista. Tai rumpaleista. Tai taitavista muusikoista. (Taitavista rumpaleista?)
Olen voimakkaasti tunteilla elävä ihminen. Näen ja kuulen mitä sattuu, mutta haju ja tuntoaisti korvaavat sitten muut puutteet. No eikä korvaa, mutta ne ovat kuitenkin paremmat asitit. (Vielä en ole hakenut töitä tullista huumekoiraksi). Joka tapauksessa, siellä minä istuin pimeässä konserttisalissa ja ihmettelin miten iho voi värisi musiikin mukana. Minä kuulin ja tunsin musiikin. Siis epätavallisen voimakkaasti. Se oli kyllä mieletön tunne. Ja sitten ihmettelin, että miksi, oi miksi minä en käy täällä useammin! Onneksi uusi tuttavani houkutteli minut mukaansa nyt.

Niin, tapasin hassun tytön Salaseurassa. Sellaisen kuplivan, jonka ilo tarttui kaikkiin paikalla oleviin. Ihanalla tavalla outo tapaus, joka syö voita suoraan purkista. Kävin konsertin jälkeen kahvilla ja amerikkalaisilla jättijöötiletuilla. Lisää uusia kokemuksia listaan. Ollaan varmasti tunnettu edellisessä elämässä, koska vaikka kaikki puhuttu ja kuultu oli uutta, jotenkin tuntui olo tutulta. Ja siinä on ensimmäinen tapaamani ihminen, jolla on sama hajuaistikirous! Kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa on hyvä hajuaisti maailmassa, missä 90 % asioista haisee pahalle - paitsi toinen samanlainen. En siis ole yksin.
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti