Narinaa.

Hirmu hyvää synttäriä Mini-Minnalle! Varsinainen juhlapäivä oli kyllä jo eilen, mutta minä muistan sen aina vähän myöhässä, eli aikataulussa ollaan.

Jättisiivouspäivä. Hinkkasin ja tongin ja järjestin ja pesin. Vapun kunniaksi jaksoin siivota, vaikka se ei suosikkipuuhaa olekaan. Keksin jo vuosia sitten, että saan tehtyä suursiivouksen vain sillä tavalla, että muutan samalla jotain. Huonekalujen järjestystä tai kaappien sisältöä tai mitä nyt ikinä. Silloin puuhasta tulee mielekästä. Hyvinkin nopeasti alkaa samat jutut tympiä, ne on niin nähty jo. Uudet jutut on mukavampia. Ja kun antaa itselleen luvan siivouksen ohella vähän myllätä, niin jopas onkin mukavaa sekin. Siivouksesta kyllä ei meinaa tulla loppua ikinä, koska se yhden huoneen siivous tuolla systeemillä saattaa kestää viikon... No, minä olen hyvä jossain muussa asiassa.

Olen ollut jotenkin uskomattoman väsynyt. Touhuan kyllä raivoenergialla, mutta tipahtelen miten sattuu. Tuntuu ihan narkolepsialta, kun havahdun torkuilta kesken lauseen tai leivän. Katsoin peilistä uupuneita silmiäni ja tajusin, että voi herranjumala miten minä olen vanhentunut! Luomet painaa, ja jos koittaa edes vähän piristää ilmettä hymyilemällä, niin naama täyttyy rypyistä. Kammottavaa! Lihonnutkin olen taas. Voi voi voi... Nyt varmaan pitäisi sanoa, että pois moinen pinnallisuus, sisältö on tärkeintä. Minun sisältö on vaan niin väsynyt, ettei se nyt jaksa tuollaista soopaa. Minun sisältöä tympii, kun viidessä vuodessa olen vanhentunyt kymmenen vuotta.

Muistin juuri kaksi asiaa. Ensinnäkin, liityin tänään Facebookissa ryhmään mikä julkisesti dissaa kaikkia valittajia. Narun jatkoksi saa mennä jos elämä on vaikeaa, mutta ei tarvii kiusata ympärillä olevia ihmisiä ainaisella valituksella. Ja näin ollen: pahoittelen juuri kirjoittamaani valitusvirttä. Toiseksi, olen nukkunut viime yönä neljä tuntia. Se ei selvästikään riitä. Onpa ihme, kun tipahtelen. Nyt menen nukkumaan ja aamulla hyvin levänneenä naamakin varmasti näyttää paremmalta.

Heiheihyvääyötä!