Voi apua mikä päivä! Tänään on ollut täysi myllerrys. Vaikka aamulla ihan puhkuin intoa ja iloa, niin iltaa kohti kummallisia ajatuksia tunki pään täydeltä. Älyttömän vaikea keskittyä mihinkään juuri nyt, kun pitäisi pystyä keskittymään erityisen hyvin. Voi ahdistus. Ja odotus! Odottaminen on vaikeinta. Varsinkin, jos odottaa jotain epämääräistä. Odotan Italiaan pääsyä ja montaa muuta asiaa, eli kokonaisuus on hyvinkin epämääräinen. Tällä hetkellä sana 'epämääräinen' kuvaa ihan erityisen hyvin tätä elämäni tolaa. Minulta puuttuu se energian kanavointikyky. Jos vain saisin tämän kaiken sisäisen värinän jotenkin kiinnitettyä vaikka johonkin luovaan työhön, niin tilanne olisi kovin toinen. Nyt kaikki energiat vaan jotenkin karkailee korvista.
Hämmentyneenä katselin uutisia - lentokentät ovat suljettu ympäri Eurooppaa. Mitä ihmettä! Tänään ei voi matkustaa Suomesta Italiaan, koska ihan eri suunnassa olevassa Islannissa purkautuu tulivuori. Aivan absurdia. Onneksi minun lähtöön on aikaa vielä 46 päivää. Tunteina se olisi paljon kurjempi juttu.
Nyt Pekka Poutakin puhuu takatalvesta! Voi perse. Syön litran jäätelöä, ihan kostoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti