Ruma ilta.

Minun salarakas sai vauvan. Tai lähinnä hänen vaimo, mutta kuitenkin. Samaan talouteen meni.

Minä sen sijaan sain vapinan, vilun ja epämääräisiä ajatuksia. Vähän taitaa tukkaakin vihloa. Kävin tutustumassa rumaan ravintolaan eilen. Se oli erittäin Ruma. Musiikki oli omituista, mutta aika hyvää. Ihmetytti lähinnä se, miten mikään ei muutu. Ihan sama turhuuden tunne tulee, vaikka minkälaisessa baarissa kävisi. Tapasin kyllä muutamia tuttuja, yhden ystävän ja sitten yksi mies tunnisti minut sadan vuoden jälkeen jostain yläasteelta. En vieläkään tiedä kuka kaveri oli, mutta minä olin jäänyt mieleen. Ja ilmeisesti näytän hyvin samalta kuin alle 13-vuotiaana. Pelottavaa. Sain myös yhden "olis kiva tutustua" ja yhden "takuulla hyvää seksiä" tarjouksen. Jäi nyt silti nämä tarjoukset käyttämättä.

Miten sitä aina unohtaa, kuinka turhaa baarissa käyminen on? Siis jos olisi haku päällä, niin tuo baari ei kyllä oikein vakuuttanut vaihtoehdoillaan. Oli tietysti mukava käydä jossain ja nähdä hyviä tyyppejä, mutta siinä samalla näki ja kuuli paljon sellaista, mitä ilmankin selviäisi. Oli kuitenkin hyvä saada muistutus siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan. Olen valinnut oikeita asioita. Se oli itse asiassa aivan mahtava juttu. Kannatti käydä. Enkä nyt sano, että ne kaikki muut ihmiset olisivat jotenkin minua huonompia, kun nauttivat tuollaisesta elämästä - minulla ehkä vähiten varaa sanoa aiheesta mitään. Mutta oman kasvun huomaaminen oli piristävä käänne viikkoon.

Tänään olisi joogaa taas. Mietin voiko sinne mennä krapulassa. Sen kun yleensä haistaa, vaikka kävisi kolmesti suihkussa. Ja kuinka hyvin sitä pystyy keskittymään... Elämä on täynnä valintoja. Luultavasti ne eivät kuitenkaan minua käännytä ovelta. Ja siinä on vessa ihan vieressä, jos tulee paha olo. Juuri tämänlaiset ongelmat olisin voinut välttää juomalla eilen pelkkää vettä. Muistan sen ensi kerralla. Nyt lepäämään.

Ai niin. Minä haluan perheen.