tiistai 6. maaliskuuta 2012

Aamu.

Käsi pystyyn ken yllättyy jos sanon, että olen tässä taas tyhjentänyt kotia. Juu, onhan tätä jo tehty tovi. Mutta kun kellari vain aina täyttyy uudestaan. Tällä kertaa menin ja täytin kotini vielä miesolennolla, joten arvatenkin entiset systeemit eivät todellakaan enää toimi. Samalla löysin vaikka minkälaisia juttuja, jotka olin piilottanut itseltäni kaappeihin odottamaan oikeaa aikaa. En tiedä kuinka oikea tämä aika on, mutta nyt kaappeja kuitenkin taas pengoin.

Uskon yhä siihen, että asiat on helpompi pitää järjestyksessä, jos niitä on vähemmän. Ja minulla on aina paljon. Mistä johtuen järjestyskin on aina tosi kovan työn takana. Varsinkin nyt kun mies on täällä auttamassa kaaosta. Mutta minulla on uusi motiivi. Käyn tavaroita läpi kysymällä pidetäänkö me tämä vai ei? Otetaanko me tämä mukaan, kun muutetaan ulkomaille, vai ei? Ja nyt on ihan oikeasti toinen ihminen vastaamassa, ei tarvitse sivupersoonilta kysellä. Tekemisessä on ihan eri fiilis.

Tänään on hirmu hyvä aamu. Heräsin maailman ihanimman miehen vierestä, tein aamukahvin ja aloitin puuhastelun. Lopulta kampesin koneen ääreen kirjoittamaan. Uudistuneita vanhoja perinteitä. Tästä päivästä tekee hyvän myös sellainen pieni yksityiskohta, että tuo maailman ihanin mies lähti aamulla kouluun. Saan siis viettää laatuaikaa ihan itsekseni. Aivan supermahtavaa. 

Helsingin reissun seurauksena sain toivomaani uutta työtä. Olen innosta piukeana tekemässä nyt käännöstä eräänlaiseen harjoituskirjaan. Vasta aloittelen, mutta jo nyt olen ihan onnessani. Tätähän minä juuri halusin! Työ, jota voin tehdä pyjamassa kotona silloin, kun tuntuu itsestä hyvältä. Elämä hellii. Sen lisäksi omasta kirjasta on nyt 4/5 niin valmis, että teksti on jo menossa luettavaksi korjaajille. Aivan mieletöntä. Tänään kirjoitan lisää, sitä viimeistä osuutta.

Kaiken muun upean lisäksi tajusin eilen, että hitto, minä oikeasti rakastan. Ei mitään ihastumishullaantumista, vaan sitä aitoa ja oikeaa, rehellistä rakkautta. En edes muista milloin olisin tuntenut jotain näin voimakasta ja aitoa. Melkoisen hyvä fiilis.

Tähän loppuun vielä biisi, jonka kuulin vasta ihan muutama päivä sitten ensimmäisen kerran. Aivan mahtava. Ensinnäkin tuo biisi on huikea, mutta vielä boonuksena: Miten ihmisen silmät voikin olla noin vaikuttavat?
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti