Elämä.

Yksi minun suosikkikirjailijoista on Paulo Coelho. Tässä olisi mielenkiintoinen linkki, jossa Paulo puhuu elämän tarkoituksesta ja kysyy mikä ylipäätään on elämän tarkoitus. Meistä kumpikaan ei sitä tiedä, mutta Paulolla on kyllä hyvä vastaus. Sillä ei ole väliä. Tärkeää on vain se, minkä merkityksen annat elämälle. Minusta tuo on paras oivallus pitkään aikaan, vaikka ei ollut edes oma. Minä kirjoitin kokonaisen kirjan siitä, kuinka lähdin etsimään merkitystä elämälle, ja nyt Paulo tiivisti koko tarinan yhteen pieneen lauseeseen. Auts. Ilmiselvästi tässä on nyt tilaisuus erottaa jyvät akanoista ja kirjailijat harjoittelijoista. Joka tapauksessa, nuo sanat toivat kyllä jonkinlaista lohtua elämään, ja ennen kaikkea kannustivat jatkamaan kirjoitusta.

Välillä on hyvä saada tuollaista satunnaista kannustusta, sillä elämä heittelee ja joskus kirjoittaminen jää kakkossijalle. Minulla on työ, joka vie paljon aikaa. Sitten on helposti kaaostuva koti, jota yritän edes jollain tavoin pitää kurissa silloin, kun en ole töissä. Nyt on vielä mies, joka sotki ihan kaiken muunkin. Arvatenkin kirjoittaminen on ollut nyt vähän vähemmän mielessä. Mutta siihen tulee muutos. Heti. Kutuaika on ohi, arki saa tulla. Ei saa unohtaa sitä mikä on tärkeintä. Ja niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, minä itse olen elämäni ainoa päähenkilö. Ei ole kovinkaan paljon asioita, mitä en tuon jumalaisen miehen eteen tekisi, mutta minun on silti seurattava omaa tietäni.

Nyt kun asiaa mietin, ehkä tämä on vielä tärkeämpi oivallus, kuin Paulon.