Minulla on ilmeisesti maailman paras poikaystävä. Toivoin sellaista Universumilta, mutta jotenkin en silti aivan täysin uskonut, että sellaisen voisin oikeasti löytää. Toisaalta, oikeastaan Alpo löysi minut. (Nyt tietysti pitää ajatella niin, että myös Alpo toivoi maailman parasta tyttöystävää. Ja luonnollisesti sellaisen sai.) Olen huomannut, että me olemme hirmu samikset. Jostain syystä meillä on joku erikoinen yliyhteys. Tai sitten meille vain tapahtuu aivan käsittämättömän paljon hassuja sattumia. Annan muutaman esimerkin.
Alkuviikosta Alpo otti valokuvalaatikostani itselleen yhden kuvan. Ihan summassa, sen josta eniten piti. Seuraavana päivänä kaunista minua ihaillessaan hän sitten käänsi kuvan ja huomasi sen takana olevan päivämäärän, jonka valokuvaamot paperiin aina laittavat. Kuvaan oli painettu Alpon syntymäpäivä. Selvä merkki.
Minä päätin aamulla tehdä yllärinä Verikostoaamiaisen sillä aikaa, kun toinen meni suihkuun heräämään. Alpo tuli suihkusta ja alkoi puhua että kuule, osaisitko sinä tehdä sitä sellaista aamupalaa, mitä siinä yhdessä Verikostoleffassa tehtiin... Kaveri jäi tuijottamaan pannua silmät pyöreänä. Minä en enää näistä jutuista niin ylläty. Ja tästä asiasta ei ollut minkäänlaista keskustelua aikaisemmin, ei oltu puhuttu edes tuosta leffasta. Ikinä.
Meidän molempien suosikkikirjailija on Paulo Coelho. No, se ei vielä tarkoita mitään, monet tykkää Paulosta. Mutta minuun toiseksi eniten vaikuttanut kirja on Salaisuus. Sen on oikeasti aika harva normaali ihminen lukenut. (En väitä kuuluvani siihen joukkoon, lähinnä vain koitan todistaa väitettäni.) Kovin moni ei edes tiedä tuosta kirjasta. Alpolla on vain kolme kirjaa mukana Suomessa, ja yksi niistä on tuo samainen Salaisuus. Tietysti nurinkurisesti hepreaksi lopusta alkuun kirjoitettuna, mutta silti. Melko erikoista. Melkeinpä kohtalomaista.
Näiden kummallisten sattumien lisäksi lainaan taas itseäni, haluan nimittäin muistuttaa siitä minkälaisia toiveita olen lähetellyt Universumille:
Se maailman ihanin poikaystävä ei missään nimessä polta, hän on minua nuorempi ja pidempi (eikä saa olla mikään naru), rehellinen ja kiltti (ja vähän tuhmakin), fiksu ja aito. Jenkkifutisharrastuksesta saa lisäpisteitä. Ja hörökorvista. Ai niin joo, tyypin pitää olla myös vapaa!
Täsmälleen tuollainen ihana mies minulla on kotona.
(Paitsi, että vapaa se ei kyllä enää ole.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti