Haavereita.

Tämä kuva on nyt omistettu Annalle, jonka selkä meni ihan rikki, ja nyt on iso leikkaus edessä. Sellainen voi olla pelottavaa, paitsi ei varmasti niin järki-ihmiselle. Kuitenkin, minä rakastan kaloja ja Annalla on konna. Joten tämä kuva edustaa sitä, että olen täällä henkisesti nyppimässä kipuja pois selästä. Ja levää ja muuta nöyhtää.

Toisella kaverilla meni käsi rikki, kun sattui pieni tapaturma. Sitäkin operoitiin. Sellainen on - erityisesti kädentaitajalle - aina todella kurjaa. Toivottavasti rapylä toipuu pian. Tämä kuva on omistettu piirtäjälle, joka auttoi minua löytämään värejä. Kuvan tarkoitus on kertoa, että jumppaan täällä henkisesti mukana. Ja että niistä upeiden värikkäiden ajatusten ansiosta ymmärsin miten paljon rakasta harmaata ja mustavalkoista. Se on "mun juttu" ja oman jutun löytyminen on aina melko suurta.

Eipä kahta ilman kolmatta... Tämä on se kaikista surullisin tarina. Joillekin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu ihan kerralla isommin. Sotilaani meni tavattoman pahasti rikki. (Syystä en voi kertoa.) Ihmeen kaupalla lääkärit saivat kaverin kursittua kasaan. Tyyppi on hengissä, se tietysti pääasia. Haluaisin sanoa muutamia valittuja sanoja - siis ihan erilaisia, kuin nämä valitut sanat - mutta jätän nyt väliin, koska syyllisen kivittämisajatukset eivät auta ketään. Sen sijaan sanon, että totta se on - naiset tykkää arvista.