Random ajatuksia.

Kävin eilen ostamassa maalia. Haaveilin siitä jo Suomessa. Olen kerännyt roskia (eli materiaalia) tuolla kulkiessani jatkuvasti, koska tiesin, että joku lähiaikojen päivä alan taas työstää taidetta. Sitä vartenhan minä tänne tulin, herättämään Huone 13. Se oli vakaa aikomukseni ja melkein ensimmäisenä tehtävälistalla. Koska kaikki ihanat matskulaatikot jäivät Suomeen, minä aloitin alusta. Vähän toisella tavalla tietysti. Eihän samoja kahdesti tarvitse. Jossain siellä taustalla oli ajatus, että saisin tavarani vielä siirrettyä tänne Suomen varastosta. Mutta sitä odotellessa teen muuta. Olen nyt yhden illan vain tuijottanut tuota taulupohjaa ja maalituubeja. Aloittaminen on aina vaikeinta. Olisiko Riitta-siskolla antaa jotain apuja tähän?

Yksi nainen ehdotti, että toisin taulujani hänen kehystämöön. Hän siis halusi minun tauluni näyttelyyn. Tämä olisi tietysti kunnia, ellei se olisi ollut niin omituinen randomajatus. Nainen ei ole nähnyt yhtään tauluani tai ylipäätään mitään tekelettäni. Mutta silti. Kerroin vain millä tavalla aion taulun toteuttaa. Erikoista. Ja nyt tuskailen, koska se tosiaan pitää siis toteuttaa.

Mutta sen sijaan päätin siivota vierashuoneeni. Koska en siellä koskaan vietä aikaa. Nyt huone on niin hieno, että haluan itse nukkua siellä. Toki puuttuu vielä vaikka mitä, mutta hankin vähän myöhemmin. Vielä yksi kuukausi persaukista kiituuttamista, sitten helpottaa. Ajattelin, että tuo vierashuone voisi olla myös hoitohuone. Eikä tarkoita randommiehiä, vaan mahdollisia reiki-asiakkaita. Arvelin myös, että voisin tehdä siitä kirjaston. Ja lukuhuoneen. Sellaisen hyvän energian työhuoneen, jonne ei tietokoneella ole asiaa. Selkeästi minulla on liikaa vapaa-aikaa. (Ei ole oikeasti.)

Aloitin erään kurssin. Olen siitä vähän ihmeissäni, koska tämä menee nyt heittämällä maallisen ymmärrykseni yli. Mutta katsotaan kuinka tässä käy. Harjoittelen ja kerron sitten kuinka homma edistyy. Toivon mukaan tämä kurssi auttaa minua toteuttamaan kaikki haaveet ja suunnitelmat, joita Huone 13 pitää sisällään. Ja niitähän riittää. Joka tapauksessa, annoin itselleni tammikuun aikaa kotiutua ja sopeutua maahan. Tänään alkoi helmikuu. Että se siitä sitten. Olen sopeutunut. Ja nyt aletaan tositoimiin. Tässä vielä muutamia mainitsemisen arvoisia random kuvia sopeutumisajalta. (Tai näyttämisen. Tai miten nyt ikinä.)

Tämä tässä on aivan ensimmäinen ottamani kuva Maltalla. Nämä vahvasti häiriintyneenoloiset lentävät hahmot löytyvät lentokentältä. Päätin ottaa paljon kuvia joka päivä. Toteutin tuota päätöstä vakuuttavasti juuri tämän kuvan verran. Sitten se vähän unohtui. Toinen heilahtanut ja julkaisukelvoton kuva seuraavasta seinästä pitää sisällään tekstin: "Tomorrow will be nothing like today." No ainakin se meni oikein.

Tässä paras mahdollinen esimerkki siitä, mitä sana "maamerkki" ei tarkoita. Ensinnäkin, kyseessä on joulukuusi. Jopa minun aivoilla sellainen luokitellaan kausituotteeksi. Ei kovin pysyvä enää tammikuussa, edes optimisteille. Ja tässä tapauksessa aivan turha merkki myös siitä syystä, että painoin tämän kuusen mieleeni juuri kun olin päättänyt mennä väärään suuntaan. (Luulin toki suuntaa oikeaksi vielä tässä vaiheessa, ja ainakin puoli tuntia kuvan ottamisen jälkeen.) Note to self: Ei näin.

Hevonen kodin ja bussipysäkin välillä. Polle pojottaa blogissani vain siitä syystä, että Seppo sanoi ne kuuluisat sanat: "Kuvia tai ei tapahtunut!" Herra on hyvä vain ja tulee tänne haistelemaan näitä lähiöitä. Todellista on.