Mater Dei.

Kun näin tämän kuvan, mietin heti, että onpa ihastuttava ajatus! Wow! Minä alan kyllä noudattaa tuota ohjetta. Sitten tuumailin, että minnekäs sitä voisi mennä tänä vuonna... Kunnes tajusin, että minähän menin jo. Menin tänne. En ollut koskaan ennen käynyt Maltalla, joten minä tein tuon jo. Höh. Mitäs seuraavaksi? 

Huomasin, että minähän menen joka viikko jonnekin, missä en ole koskaan ennen käynyt. Yleensä koska eksyn, mutta kuitenkin. Eksyminenkin on taitolaji. (Ei se kyllä ole, keksin tuon ihan omasta päästä.) Tänään eksyin TÄÄLLÄ. Hiukan on suuri ja monimutkaisen sokkeloinen tuo paikallinen sairaala. Mutta olin kyllä älyttömän vaikuttunut. Systeemi toimii, vaikka odotinkin kaksi tuntia vuoroani. Aamuruuhkan aikaan sattuu ja tapahtuu, joten ne ambulanssilla tuodut kaverit tarkastetaan ensin. Irronnut jalka menee flunssan edelle. Ihme juttu. Noiden kahden tunnin aikana ensiapuun tuli ainakin neljä ambulanssia, enkä ollut siinä aulassakaan ensimmäisenä. 

Tutustuin tosi mukavaan paikalliseen pariskuntaan. Jutellessa aika kului huomattavasti nopeammin. Sain hyviä vinkkejä uusista paikoista, jossa voin käydä eksymässä. Nämä Maltan ihmiset ovat niin ystävällisiä ja mukavia. Aluksi melkein jokainen paikallinen vaikuttaa äreältä ja kiukkuiselta, mutta sitten kun vaihtaa muutaman sanan, niin huomaa heti, että se on vain paikallinen tyyli. Ominaisuus, niin kuin suomalaisten näennäinen töykeys. Nämä ihmiset ovat uskomattoman sydämellisiä ja mukavia. Ja hauskojakin.

Satunnaisia huomioita sairaalaseikkailulta 
Turvamiehiä pojottaa jokaisessa aulassa ja käytävien kulmissa. Useimmat tulevat automaattisesti neuvomaan mihin mennä, ilmeisesti se on heidän pääasiallinen tehtävänsä. Ensiavussa sen sijaan voi ihan vapaasti harhailla ilman, että kukaan tulee sanomaan mitään, vaikka paikalla olisi useita poliiseja. (Tai ehkä juuri siksi.) Kuume mitataan omituisella minulle täysin vieraalla suuhun tungettavalla sähkömittarilla. (Jota uskoakseni silti nimitetään kuumemittariksi, vaikka laite olikin isohko ja kiemuran piuhan päässä.) Korvaani kiinnitettiin epäilyttävä asia, en tiedä mitä se mittasi. Lääkäri todellakin tutki minut. Ei ole kukaan koskaan ennen kuunnellut keuhkoja niin pitkään ja tarkasti. Kieltäydyin röntgenistä, jonne minut olisi laitettu seuraavaksi syyniin. Täällä siis todellakin hoidetaan potilaita, eikä vain kirjoiteta reseptiä ja siirrytä seuraavaan. Kun resepti sitten lopulta kirjoitetaan, se on vain ihan tavallinen kauppalapun näköinen paperi allekirjoituksella. Ehkä tärkein huomio tuosta sairaalareissusta on kuitenkin se, että tämä ei maksanut minulle yhtään mitään. Meillä on täällä ilmainen ihmishuolto. Siistiä!