Läheisyyttä.

Olen huomannut, että täällä ihmiset todella rakastavat. Kaikki ovat niin älyttömän avuliaita, ettei mieleni oikein vieläkään pysty sitä hyväksymään. Sen kerman löytäneen neidon lisäksi vastaan on tullut muitakin hienoja ihmisiä. Tänään esimerkiksi kävin kirjakaupassa kysymässä josko tässäkin maassa myydään paksua vesiväripaperia sellaisessa. Okei, olihan se jo lähtökohtaisesti aika haastava hankinta kielitaidottomalle, mutta varma häviö tulee sille joka ei edes yritä.

Myyjä ei puhunut englantia, mutta vieressä oleva vanhempi herra puhui vähän. Viesti oli kuitenkin liian haastava, joten nuorempi neitiasiakas kaupan perältä hälytettiin paikalle. Yhteistuumin selvitimme, että sellaista paperia ei tässä pienessä kaupassa ollut. Monenlaisia minulle kyllä tarjottiin hipellettäväksi. Lopuksi tämä neito pyysi paperinpalan ja kirjoitti minulle osoitteen mistä osasta kaupunkia sellaista varmasti löytyisi, siellä on paljon taidekauppoja. Sain myös reittiohjeet, ota ratikka nro 1. Sattumalta tämä vanhempi herra asiakas oli ajamassa juuri samaan paikkaan ja tarjoutui minut sinne viemään samalla kyydillä. Ei näin tapahdu Suomessa, vai tapahtuuko? Ei ainakaan minulle.

Kieltäydyin kuitenkin tästä tarjouksesta, koska oli pimeää enkä ollut varma osaanko sieltä enää takaisin hotelliin. Joka tapauksessa, sitä vain halusin kertoa, että täällä halataan ja ihmiset koskettelevat toisiaan ystävällisesti. Se on mukavaa. Paitsi jos sattuu omalle kohdalle, suomalaisen kehoreviiri kun on aika suuri. Ainakin tämän suomalaisen.

Ensimmäisen viikon saldo, kaiken mainitun lisäksi:

2 turkkiin pukeutunutta hienostonaista

miljardi aamuruuhkassa hidastelevaa metromatkustajaa

6 kukkakauppaa

sairaan hyvää chilimakkaraa ja savujuustoa

lukemattomia vilkkuvia jouluvaloja

1 leipäpakettia suussaan kantava irtokoira (kultainen noutaja)

Murhasta tuli totta - monta jaksoa!

1 kerjäläinen 

1 päälleni kakkinut pulu