Bună dimineaţa! En tiedä mistä aloittaisin. Viikko sitten pakkasin tavaroitani ja säntäilin ympäri pientä kotikomeroa. Nyt istun sohvalla katsomassa Greyn Anatomiaa klo 9 aamulla. Mainoksissa puhutaan tuntematonta kieltä, mutta muuten tämä tuntuu aika samalta.
Lähdin tutkimusmatkalle Romaniaan. Se oli aika yllättävä veto jopa minulta. Mutta halusin muutosta elämään. En ollut koskaan ennen käynyt täällä, enkä tiennyt koko maasta mitään. Edes historiaa. Olen sillä tavalla sivistymätön moukka. Mutta opin asioita käytännön kautta, tekemällä ja kokeilemalla. Nyt sitten vain teen ja koen.
Alaovelta.
Toin tänne tuliaisiksi metrin lunta. Se onneksi suli pois viikon aikana melkein kokonaan. Ja nyt kun säästä puhutaan, niin tänä aamuna mittari näytti asteen pakkasen puolella. Suomessa vissiin vähän vilpoisempaa.
Ensimmäisen viikon aikana olen oppinut muutaman sanan romaniaa. Se on kyllä kamalan vaikeaa ja kuulostaa siltä, kuin venäläinen puhuisi italiaa. Luonnollisesti en ymmärrä sitä ollenkaan. Niinpä olen opiskellut italiaa ja ruotsia. Ne on molemmat niin paljon helpompia. Onneksi telkkarista tulee ohjelmat alkuperäisellä äänellä.
Toistaiseksi vaikeinta on ollut veden ostaminen. Olen onnistunut siinä kerran. Kolmesti olen käynyt kaupassa ostamatta vettä, ja hotellilla kauppakassia tyhjentäessä huomannut, että se vesi nyt kuitenkin jäi. Kerran ostin kolme litraa vissyä. Siinä vaiheessa opin, että pullossa pitää lukea Plaţa. Tänä aamuna kävin kaupassa heti kun heräsin. Ostin kyllä kahvia, teetä ja muuta, mutta en vieläkään sitä vettä. Älyttömän vaikeaa. Kaveri kyllä sanoi, että hanavettäkin voi käyttää kokkaamiseen ja vedenkeittimeen.
Olen tosi positiivisesti yllättynyt. Ihmiset ovat kyllä ihania täällä. Myyjät eivät niinkään, mutta eipä ne kassaneidit ole siellä Suomessakaan aina niin pirteitä. Kaikki auttaa, kun kysyy neuvoa. Kävin ensimmäisenä päivänä lähikaupassa etsimässä kermaa aamukahviin. Miljoona purnukkaa mitä ihmeellisimmillä teksteillä, ei mitään toivoa ymmärtää. Niinpä kysyin neuvoa vieressä olevalta neidolta. Yhdessä etsimme kermaa kaikkialta kaupasta, eikä löytynyt. Sanoin, että antaa sen olla, ei haittaa. Kiitos vaan kovasti avusta. Myöhemmin se sama tyttö juoksi luokseni iloisesti hihkuen "I found it! I found it by accident!" Ihmisten avuliaisuus ja ystävällisyys yllätti.
Minun hotellihuoneisto on kuudennessa kerroksessa. Tämä on oikeasti iso asunto. Liian iso minulle, sen komeron jälkeen. En osaa käyttää näin paljon tilaa. Iso kylpyamme ja suuret huoneet. Aivan sairaan hyvä sänky. Nukun täällä paremmin kuin olen nukkunut moneen vuoteen. Unetkin on jotenkin valloittavan ihania. Siihen tosin saattoi myös vaikuttaa se hauska tosiasia, että aloitin reissun valvomalla 40 tuntia putkeen.
Nyt on kaikki hyvin. En pysty valittamaan vaikka yrittäisin. Enkä edes yritä.
Näkymä ikkunasta tänä aamuna.
Samasta ikkunasta toiseen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti