Maha, ruoka ja sen sellaista.

Tänään oli jo astetta parempi päivä. Itse asiassa monta astetta. Heräsin yhä kylmyyteen (mutta sentään heräsin), osasin ensimmäisellä yrittämällä oikeaan metroon ja ruokalassakin oli heppu korjaamassa sitä kahvilaitetta. Hän antoi minulle ilmaisen capuccinon hyvityksenä edellisaamun harmille. Olin iloinen.

Sellainen erikoinen lisähuomio kerrottakoon, että vaikka Bukarestissa on tänään 14 astetta pakkasen puolella, ne loskanalaiset salalammikot olivat silti nestemäisessä muodossa. Ilmeisesti veden jäätymispiste on täälläpäin eri. Tänä aamuna kuitenkin osasin jo varautua ennakkoon, ja suuntasin sivuun eilisen reitiltä. Kiitos suunnattoman nokkeluuteni, sukat ovat kuivat tänään.

Olen nyt syönyt täällä sen verran monta kertaa, että voin avautua siitäkin aiheesta. Ensinnäkin, täällä saa lihotettua itsensä hyvin nopeasti. Maha on yleensä täynnä. Herkkuja riittää ja niitä tarjoillaan kaikkialla. Ruoka on keskiarvona hyvää (oman suppean empiirisen tutkimukseni perusteella), mutta usein mausteetonta ja paikasta riippuen kylmää. Molemmat seikkoja, joita en juuri arvosta. Kahdesti minua on ennakkoon varoitettu tulisesta ruoasta, joka on ollut minusta melko mautonta, eikä kyllä millään asteikolla yhtään tulista. Onneksi löysin chilit, pinkit suolat ja muut jo lähikaupasta. Kiinalainen pikaruokapaikka oli kyllä ehkä elämäni suurin pettymys. Siellä ei ollut edes syömäpuikkoja, saati kiinalaisia. Mausteinakin oli vain suola ja pippuri, tosin se jäi täysin sen tosiasian varjoon, että heillä ei ollut edes riisiä. Virolainen kaverini kertoi, että Bukarestista löytyy kyllä myös oikeita kiinalaisia, jotka osaavat tehdä hyvää kiinalaista ruokaa. Toivo elää.

Samainen kaveri kertoi, että täältä löytyy myös maitorahkaa. Se ei ole aivan samanlaista, mutta ihan hyvää. (Sanoo mies joka syö kanamuniakin raakana.) Kirjoitin sen ylös, että löydän sitten kaupasta. No en tietenkään löytänyt. Missään purnukassa ei lukenut brânză de vaci. Lopulta kysyin neuvoa vastaan tulleelta naiselta. Osoitin muistikirjaani ja näytin eksyneeltä. Elekieli toimii aina. Naista hymyilytti, mutta hän sanoi tietävänsä mitä etsin. Hän vei minut toisen hyllyn luokse ja osoitti yhtä pakettisarjaa sanoen elekielellä: nuo ovat niitä. Olin kiitollinen. Vaikka Google kertoikin, että kyseessä on raejuusto, sisältö maistui hyvinkin paljon maitorahkaa muistuttavalta massalta. 

Vuokraemäntä toi sähköpatterin, jonka avulla selviän takuuvarmasti. Hän toi myös kaksi vilttiä ja neuvoi juomaan punaviiniä illalla, se auttaa. No, onhan se uskottava, tietysti. Hän on ollut täällä minua kauemmin. (Sekä Romaniassa että maapallolla.) Vaikka välillä on vähän vastustusta, niin yksi asia ei muutu: Nämä ihmiset täällä ovat aivan superihania! 

P.S. Muistin ostaa korkkiruuvin päivällä, joten ilta on pelastettu.