Ystäväni sanoi muutama päivä sitten hauskasti: "Tuntuu itsestä kyllä, että on vähän tullu haaskattua vain aikaa, kun lukee mitä kaikkee sie oot tehnyt." Se oli hauskaa tietysti vain minulle. Koska tuollaiset kommentit saavat minut tuntemaan täsmälleen päinvastaista. Olen saanut vaikka mitä hienoa aikaan. Aina ei tunnu siltä, oikeastaan voisi sanoa, että melkein ikinä ei tunnu siltä, joten kiitos vain tuostakin palautteesta.
Se syy, miksi eilen sanoin, että Povero Marcon yhteydenotto oli ironista... Tänään on minun viimeinen ilta Italiassa. Huomenna vaihtuu kuukausi ja koko kaikki elämässäni. Kauhean dramaattiselta kuulostaa taas. Mutta kyllä moni asia muuttuu oikeasti. Kesä vaihtuu syksyyn, kuin kytkimestä. Minun kotimaa vaihtuu, kuin...lentokoneesta. Arvaa minne nyt menen? Annan kaksi vihjettä.
Vihje nro 1:
Tämä uusi tuleva mottoni:
Vihje nro 2:
Ja sitten tämä öö asia, joka tuli vastaan, kun pyöräilin yli 40 kilometriä.
Nyt minä maalaan naamani ja vedän koltun niskaan, sillä matkaan Irman luokse. Ihana Conten perhe halusi järjestää minulle barbeque-läksiäiset. Kuka voisi vastustaa hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja hyvää viiniä? En minäkään. Tästä illasta olisi voinut tulla haikea, mutta ei tule. Ihania ihmisiä minun elämässä. Kiitos Italia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti