Firman pikkujoulut on aina sellainen pelottava aihe. Olin valmistautunut tilaisuuteen etukäteen ostamalla asioita, kuten kengät, hameen, paidan, piilolinssit, koruja, laukun ja alusvaatteet. Höyhenetkin kynittiin uudelleen, mutta ei siitä paljon apua ollut. Kampaus oli vähän sinne päin, vaikka se onkin pääasia.
Päästiin töistä vasta kuudelta, mikä jätti valmistautumisaikaa tasan puoli tuntia. Vein jo aamulla tavarat Siideripissiksen asuntoon, jotta voidaan sitten mennä sinne heti töiden jälkeen laittautumaan. Lähempänä kuin oma koti. Hirveällä vauhdilla hepeneet päälle ja maalit naamaan. Taksi vei upeaan Titanicin juhlapaikkaan, joista jäi mieleen vain hissiportaat, jouluvalot ja epäilyttävät pikkupurtavat. Juttelin yhden ruotsalaisen kanssa, jolla oli sydämentahdistin ja erittäin voimakkaat mielipiteet. Ja sitten juttelin yhden italialaisen fyysikon kanssa, joka ei ollut töissä meidän firmassa, mutta käy kuitenkin näissä firman pikkujouluissa joka vuosi. Menimme yksille vielä Kellariin yhden 23-vuotiaan kollegan kanssa. En ole aivan varma, mutta luulen, että hän yritti aluksi ehkä iskeä minua. Annetaan anteeksi, sillä hän luuli, että olen 25-vuotias. Honest mistake.
Kaiken kaikkiaan minulla oli aika tylsä ilta. En pidä juhlista, enkä todellakaan ymmärrä miksi piti nähdä niin paljon vaivaa tämän kaiken eteen. Ei ollut taaskaan sen arvoista. Olen tehnyt saman virheen ennenkin. Jospa nyt opin.
Juhlapettymyksen kruunasi se tosiasia, että kävelin kotiin ilman kenkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti