Elämäni ihmisiä.

Vuoden vaihteessa aina tulee mietittyä menneitä ja muisteltua ihmisiä joihin tutustui edellisvuonna. Perhoskirjaa selatessa nousee väkisin hymy kasvoille. Sanoilla on minulle aina suuri merkitys. Samoin ihmisillä. Löysin aivan ihania tyyppejä viime vuoden aikana, joista ainakin toivottavasti jokunen jää myös pysyvästi ystäväpiiriini. Se ei ole aina niin itsestäänselvää. Vaikka kuinka olisi hyvä tyyppi tai sovitaan, että pidetään yhteyttä. Kaikki ei silti välttämättä tee niin. Minäkään en tee niin aina.

Tänään ihan loman lopuksi pääsin viimein tapaamaan ystäviäni keskustassa. Käytiin kahvittelemassa, paikalla oli satunnainen otanta elämäni upeita ihmisiä. Olin ilmeisesti herättänyt kysymyksiä jälkipolvissa. Mihin se on menossa? Mitä kieltä se puhuu? Ihan hyviä kysymyksiä minusta. Perhoskirjan sivut saivat taas täytettä ja kuvitustakin kikkelikuvakiellon muodossa. Itselleni kirjeen kirjoittamisen jälkeen tämä Perhoskirja-ajatus on kyllä ehdottomasti paras ideani. Niin paljon kauniita sanoja, kirjan sivut täynnä upeita muistoja.

Olen levitellyt tavaroitani joka maahan, varmaankin alitajuisesti siinä toivossa, että on sitten hyvä syy palata. Minä kun aina kiinnyn niin omituisen paljon kaikkiin tavaroihin. Ihmisiinkin, mutta erityisesti roinaan. Se on ärsyttävää. Italiassa odottaa kesävaatteet ja taidejuttuja. Bukarestissa astioita ja talvivaatteita ja vähän jos vaikka mitä. Belfastissa tavarat on piilotettu Hannarin  Harry Potter huoneeseen odottamaan paluuta, joka tapahtuu nyt siis aivan pian. Ymmärsin tänään miksi näin on. Tavarat tuovat minulle sitä sellaista pysyvyyttä, mitä ei ole, kun on kiertolainen. Ihmiset vaihtuvat, ja nekin jotka pysyvät ovat kaukana. Siksi tavaroihin tarttuu todella vahva tunne ja muisto ihmisistä ja tilanteista.

Viime vuonna sain kolme uutta työpaikkaa, kahdesta jouduin luopumaan. Siitä johtuen minulla on paljon uusia työkavereita. Vietin upean lomamatkan Venetsiassa teinivuosien ystävän kanssa (yksi niistä jotka pysyi, vaikka elämät menikin aivan päinvastoin) ja jouduin päästämään irti menneestä ja menneisyyden ihmisistä, onneksi siis hyvässä seurassa. Unelmaromanssini on totta enää kirjassa, vaikka Povero Marco jostain syystä yhä pitää yhteyttä. Mutta kirjani sai lopun ja se on sentään jotain, vaikka vähän otti koville. Vietin myös silmitöntä naurua sisältävän lomaviikonlopun pahuuden Brasovissa ihanan Siksoni kanssa (pysyvä ihminen). Majoitin Sohvasurffarin Jenkkilästä (hetkellinen ihminen), joka mullisti elämääni yllättävän paljon. Toi sellaisen kokonaan uuden perspektiivin asioihin. Oikeastaan sen perspektiivin vuoksi olikin päästettävä irti Povero Marcosta (menneisyyden ihminen). 

Vuoden suurin muutos oli ehdottomasti pään sisäinen. Minun piti yhtäkkiä alkaa tykätä lapsista, sillä minusta tuli speacial täti! No ei se ihan yhtäkkiä kyllä ollut, sain yli puoli vuotta aikaa sopeutua ajatukseen. Tukeva Emmani sai meille vauvan (uusi ihminen). Pääsin vielä vuoden lopuksi opettelemaan, että mitenkäs sitä pienen ihmisen kanssa toimitaan. Se oli pelottavaa, mutta selvisin siitäkin. Harjoittelen yhä, mutta se oli fyysisesti paljon helpompaa kuin henkisesti. Ihan suotta stressasin, sillä vauva hyväksyi minut täysin. Sillä ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja, eikä se tuominnut minua värikkään menneisyyteni vuoksi. Lahjastanikin se piti aivan älyttömästi ja hekotti vain. Aivan siis kertakaikkiaan upea ihminen. Haluan oppia saman. 

Summa summarum, viime vuonna tutustuin moneen ihanaan tyyppiin. Myös muutamaan huonoon, mutta se kuuluu elämään. Vastapainoksi pari pääsi huipputyyppilistallekin. Löysin hienoja kämppiksiä. Ja pomoja. Sain hyviä ohjeita ja koulutusta. Opin. Ehkä kuitenkin eniten itsestäni. Koko viime vuosi oli aivan älyttömän hieno matka, kiitos kaikkien teidän, elämäni ihmiset. Jos en jo tarpeeksi selkeästi sitä sanonut, niin suurkiitos kuluneen vuoden matkaseurasta, te kaikki ihanat. Toivotan ilon hetkiä tälle vuodelle 2017! Olette kovin rakkaita.

There is freedom within, there is freedom without

Try to catch the deluge in a paper cup

There's a battle ahead, many battles are lost

But you'll never see the end of the road

While you're traveling with me

Hey now, hey now

Don't dream it's over

Hey now, hey now

When the world comes in

They come, they come

To build a wall between us

We know they won't win

Now I'm towing my car, there's a hole in the roof

My possessions are causing me suspicion but there's no proof

In the paper today tales of war and of waste

But you turn right over to the T.V. page

Hey now, hey now

Don't dream it's over

Hey now, hey now

When the world comes in

They come, they come

To build a wall between us

We know they won't win

Now I'm walking again to the beat of a drum

And I'm counting the steps to the door of your heart

Only shadows ahead barely clearing the roof

Get to know the feeling of liberation and release

Don't let them win

(Hey now, hey now, hey now, hey now)

Hey now, hey now

Don't let them win

(They come, they come)

Don't let them win

(Hey now, hey now, hey now, hey now)