Kirje.

Sain kirjeen itseltäni 10 vuoden takaa. Tämä oli kyllä aivan ehdottomasti yksi parhaista ideoistani, ainakin toistaiseksi. Tasan 10 vuotta sitten ystäväni Sanna oli viettämässä uuden vuoden vaihtumista kanssani, se oli silloin uljas 2007. Kirjoitimme kirjeet itsellemme. Tänään Sanna kävi pyörähtämässä kirjeen vaihdon verran. Sain siis ajatuksia menneisyydestä. Aikamoista.

Luin kirjeen hieman jännityksellä. Arvelin, että siellä on jonkinlaista noottia Suomessa asumisesta. Muistelin, että se oli aika yleinen valituksen aihe silloin. Mutta se olikin jotain aivan muuta. Se pysäytti. Olen sinä 10 vuotta sitten. Se oli hauska kirje, ihan selvästi minä olin silloin hauska. 

Mutta kaikesta paistoi silti läpi suru. Olin onneton silloin, enkä tiennyt miten sitä muuttaa. Kirjoitin rehellisen tilannekatsauksen. Tunnistan usemmat piirteet yhä itsestäni, ja osa elämän asioista on yhä ennallaan. Kirjoitin ystävistäni, jotka olivat minulle todella tärkeitä. Nyt heistä ei juuri kukaan kuulu elämääni, ainakaan niin paljon, edes Italian Hanna. Se teki minut aika surulliseksi, mutta sellaista se elämä kai on. Ihmiset kasvavat erilleen. Ja nyt minulla on uusia ystäviä, jotka ovat vähintään yhtä tärkeitä.

Kirjoitin haaveistani. Ja suunnitelmista. Kirjoitin myös tosi paljon Italiasta, kuinka ollakaan. Se on ollut minulle valo tunnelin päässä. Sen voimalla minä selvisin, nyt sen tiedän. Valmistuin ja lähdin matkalle ja sen jälkeen ei mikään olekaan ollut samalla tavalla. 

Ehkä eniten yllätti se millä tavoin kirjoitin minulle. Nöyrästi ja toiveekkaasti. Halusin aidosti hyvää. Vaikka olinkin silloin vähän huonossa tilanteessa elämässäni, osasin valita kauniita sanoja, sellaisia mitkä arvelin ilahduttavan minua sitten myöhemmin. Ja tänään ne ilahduttivatkin. Se oli rohkaiseva kirje. Vakuuttava ja leikkisä, kuin ystävälle kirjoitettu. En enää muista mikä tämän tarkoitus oli, mutta kyneleet nousivat silmiin ja hymy jäi kasvoille pitkäksi aikaa. Tuli sellainen tunne, että minä taisin olla kyllä aika hyvä tyyppi. 

Lopetan tämän kirjoituksen nyt samoilla sanoilla kuin lopetin tuo kirjeeni 10 vuotta sitten:

No, kuinka olen pärjännyt? :)