Juna.

Saan säännöllisesti kuvapäivityksiä minun vauvasta. Selfienkin se oli jo osannut ottaa. Viimeisimmässä kuvassa oli isosti virnuileva naama, jonka suuhun oli ilmestynyt kaksi Rölli-hammasta! Nauratti ihan älyttömästi, tähän asti kun suun sisällöstä on näkynyt vain kieli. Yksi suomenkielinen sanakin oli jo tullut ulos, tosin se ei ollut spesial-täti tai ilona niin kuin toivoin. Äiti on myös ihan hyvä sana aloittaa suomen kielen käyttö. 

Minulla ei ole varsinaisesti perhettä ja ihmisten on sitä joskus vaikea käsittää, varsinkin italialaisten. Mutta minulla on minun oma perheeni, jonka olen rakentanut vuosien mittaan ympärilleni. Oma tukiverkosto, josta olen tavattoman ylpeä. Ihmiset yleensä vähän hämmentyvät kun sanon, että minulla on vauva Suomessa. Siis, jätitkö sinä sen sinne? Juu, eivät antaneet mukaan, varmaan ihan turvallisuussyistä. Kenen luona se on? Vanhempiensa, tietysti. Ei vauvat vielä pärjää omillaan, vaikka tämä kyllä vaikuttaakin fiksulta yksilöltä. Tavannut jo presidentinkin, tosin taisi kyllä nukkua koko sen tapaamisen ohi.

Me päätettiin joululomalla, että matkustetaan yhdessä Tazara-junalla. Se on ollut haaveeni jo monta vuotta. Nyt vauva innostui ajatuksesta myös. Ensin lennetään Afrikkaan, todennäköisesti Tansaniaan ja sieltä sitten muutaman päivän elämysmatka sinisellä junalla Sambiaan. Siitä tulee 1860 km pitkä huippureissu. Vauva oli selvästi jo alitajuisesti tiennyt tämän aikaisemmin, sillä hänelle oli kertynyt vaikka mitä Afrikka-aiheista tavaraa ja vaatetta. Palaset vain loksahtivat kohdalleen, joten sain vihdoin reissukaverin.