Valinta.

Jotenkin tuntuu, että olen nyt sellaisen suuren valinnan edessä. Välillä tekisi mieli huutaa parvekkeelta (joka on kyllä vain kaksi lasiovea ja kaide), että eikö jo vois olla helpompaa! En tee niin. Joku kuitenkin huutaisi takaisin, että pää kiinni. Lämpökin karkaisi. Sitä paitsin Jim Rohn sanoi: "Älä toivo, että olisi helpompaa - toivo, että olisit parempi."

Minä rakastan kotiani. Viihdyn tässä asunnossa liian hyvin. Näen ikkunastani korkealle kohoavat niityt. Olen taas rakentanut suuren huoneeni kotoisaksi. Kämppiskin on mukava. Kaikki on kodin osalta täydellisesti. (No ei olekaan, mutta ei nyt puututa siihen.) Sen lisäksi rakastan tätä kaupunkia aivan älyttömästi. En tiedä miksi. Ihan tavallinen kaupunki, tavallisia kauppoja ja baareja. Ei tämä ole edes erityisen kaunis. Mutta sitten kuitenkin tunnen kuuluvani tänne. 

Rakastan niitä katuja ja kujia, joiden seiniin on maalattu valtavia asemiehiä ja iskulauseita. (Joskus harvoin myös kukkasia ja rakkautta.) Rakastan tätä helposti hengitettävää ilmaa. Hämäriä päiviä, jolloin auringon valo ei satu silmiin. Rautaisia lampaita ja paimenta, keraamista jättikalaa. Kaltereita, punaisia tiilitaloja ja piikkilankaserpentiiniä taloja ympäröivien muurien yllä antamassa illuusion vaarallisesta paikasta. Olen varma, että haluan jäädä tänne, ainakin joksikin aikaa. Ja sitten muistan haaveeni. Koti. Puutarha. Puuhapaja. Eli asiat, jotka eivät ole ollenkaan täällä. Tiedän sen täysin varmaksi. Ei täällä mitkään minitomaatit kasva. Tai pyykit kuivu ulkona. Belfast ei vie minua millään tavoin kohti unelmaani.

Englanniksi ollaan töiden välissä, kun ollaan työttömiä. Optimistisempi katsontakanta. On ollut yllättävän vaikea löytää töitä täältä. Selvästi en ole tehnyt tarpeeksi asian eteen, sillä kukaan ei ole vielä palkannut minua. Tänään tuli viimein se piste vastaan, että annoin periksi ja laitoin hakemuksen muualle kuin Belfastiin. Tein sen melko vastahakoisesti, mutta vuokra pitää maksaa säännöllisesti. Tosin ei tämä sama vuokra, jos saan tuon työn. 

Sain puhelun tunti hakemuksen lähettämisen jälkeen. Yhtäkkiä minun piti tehdä suuri valinta. Mutta kun juttelin tuon iloisen naisen kanssa, valinnan tekeminen ei ollutkaan enää vaikeaa, vaikka se tulikin eteen niin nopeasti. Olen mieluummin rahaa tienaava, kuin Belfastissa. Belfast ei vie minua kohti unelmaani, mutta raha vie. Joten pidä peukkuja, se ratkaiseva haastattelu on ensi viikolla.