Tiedä mitä haluat.

Haluaisin sanoa, että tässä oli nyt muutama päivä vähän vaikeaa. Mutta todellisuudessa mikään ei ole ollut helppoa viimeiseen puoleen vuoteen. En tiedä miksi. On tullut läjäpäin harmia niskaan. Olin toiveikas ja arvelin, että tämä uusi vuosi olisi jo helpompi. Ei ainakaan vielä ole viitteitä sellaisesta. Mutta niin kuin me kaikki tiedämme, asennekysymys. Olen nyt vahvasti asennoitunut niin, että kaikki tämä paska on tarkoitettu minulle juuri nyt, koska vain sukeltamalla tässä viemäriputkessa minusta voi kasvaa sellainen ihminen, joka minusta pitää kasvaa, että saan sen mitä haluan. Kysy vaikka miltä tahansa itsensäkehittämisoppaalta. Sitä paitsi, olen jo nyt vahvempi kuin viime viikolla, minähän kirjoitan taas.

Kaikki kirjat ja kurssit tyssäävät aina samaan kohtaan, sillä se sama kohta on aina niissä kaikissa kirjoissa. Tiedä mitä haluat. Olen kiduttanut itseäni vuosia tällä kysymyksellä, joka ei kylläkään nyt tullut kysymyksen muodossa. (Ja tämä blogi on kivulias paketti todistusaineistoa juuri tästä.) Minä en ole oikein ikinä tiennyt mitä haluan. Innostun helposti. Haluan randomisti erilaisia asioita, tuntemuksia ja olemista. Mutta en ole koskaan oikein tiennyt mitä haluan tehdä elämälläni. Paitsi kirjoittaa, mutta se ei koskaan tuntunut riittävän suurelta asialta näihin listoihin.

Katsoin eilen elokuvan The Bucket list. Se oli omituinen sattuma, koska sen jälkeen luin kirjaa, jossa kehotettiin tekemään lista asioista, jotka haluat vielä tehdä tässä elämässäsi. Eli juurikin se kuuluisa lusikkalista. Otin tämän jo merkkinä, koska viime viikolla eri kirja vihjaili samaa. Joten aloitin listani. Mitä haluan vielä tehdä?

Listan sijasta tein sellaisen perustavaa laatua olevan oivalluksen, että minä en oikein halua tehdä mitään. Ensin kauhistuin, koska sehän tarkoittaa, etten ikinä saavuta asioita elämässäni. Tai mikä vielä kamalampaa - en ikinä pääse mitään kirjaa loppuun tai kurssia läpi kunnialla. Asioiden kesken jääminen syö sielua. Sen lisäksi, etten keksinyt oikein mitään tekemistä, huomasin, että listani kuitenkin täyttyi asioista, joita haluan. En tehdä, vaan omistaa ja tuntea. 

Koti. Puutarha. Pieni koira ja suuri kissa. Puuhapaja. Sellainen tavattoman tylsä ja tavallinen arki. Siinä suurimmat unelmani. Mikään näistä ei kuitenkaan millään tavoin ole tekemistä. Vai onko? Ehkä olen vain katsonut tätä koko asiaa väärin. Kaikkien ei tarvitse hypätä laskuvarjolla tai kiivetä vuorille tai matkustaa maapallon ympäri. Toiset voivat olla hyvinkin onnellisia kitkemällä rikkaruohoja minitomaatien juurilta tai kirjoittamalla ajatuksiaan olohuoneen nurkassa. Tai tiskaamalla astioita joita rakastaa. Kuuntelemalla tuulikelloja puutarhakeinussa suuri kissa sylissä. Heittämällä jaloissa pyörivälle pikkukoiralle keppiä meren rantahiekalla. Ripustamalla puhtaita pyykkejä kuivumaan puutarhan läpi menevälle narulle. Siinä on jo monta asiaa, joita haluan tehdä. Asioita, joita olen aina halunnut. 

Ilmeisesti olen koko ajan tiennyt mitä haluan tehdä. 

En vain tiennyt, että tiedän.