Viimeiset viikot ovat olleet hyvin tapahtumaköyhiä. Kun ei ole töitä, ei ole pakottavaa tarvetta mennä minnekään. Minä olen just se tylsä tyyppi, joka ei hyödynnä tätä ihmeellisesti ilmestynyttä vapaata aikaa mitenkään. Kävin minä kerran keskustassa, mutta silloinkin alkoi sataa.
Melkein toivoin, että edes täällä Belfastissa tapahtuisi jotain hurjaa, kun tuntuu ettei omassa elämässä tapahdu yhtään mitään. Kukaan ei enää osoita mieltään missään. Uskovaiset eivät heittele polttopulloja. Autoja ei kaadeta ja polteta. Missä kaikki jännitys? Uutisista luin, että poliisia oli ammuttu ihan viime kuussa. Se meni minulta jotenkin kokonaan ohi. Minulta menee kaikki aina ohi. Eilen kuulin kirpputorilla radiosta, että miestä oli ammuttu jalkaan. Ilmeisesti sitä tapahtuu täällä tuon tuosta, joten sellaiset jutut ei nouse kovin vahvasti uutiskynnyksen yli.
Viime viikolla seurasin iltayöstä tunnin ajan taivaalla pörisevää helikopteria. Keittiön ikkunasta näin sen osoittavan valojuovalla maahan. Oli tilanne päällä. En tiedä etsivätkö jotain vai mistä oli kyse, mutta vähän erikoiselta se näytti. Tietenkin olen täysin uutispimennossa tämänkin osalta.
Ehkä vika onkin minussa. Voisin hiippailla kaiket yöt etsimässä toimintaa, mutta sen sijaan otan äksönini leffojen muodossa kotona köllötellen. Tosin joskus kyllä heittäiydyn ihan mahdottomaksi ja virkkaan siinä samalla. Juu, omaa syytä elämän tylsyys. Olen kyllä alkanut tarkkailla ympäristöä vähän tarkemmin, kun viime viikolla tuli postiluukusta kirje poliisilta. Naapurissa oli vierailtu. Onhan tämä sentään Belfast, vaikka se nimi onkin jo menettänyt pelottavuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti