Korvakorut.

Ostin Italiasta kesällä Pink Floyd -korvakorut, sellaiset LP-levyt. Joku poika niitä teki kojussaan festarialueella. En tiedä mikä sai lopulta päätymään juuri näihin, sillä siellä oli monta hyvää artistia rivissä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna se oli tietysti tarkoitettu niin.

Ennen Suomen reissua kävin viime hetken jouluostoksilla keskustassa. Voisin kirjoittaa kaikkea ihanaa joulumarkkinoista, sen valoista ja herkuista, mutta sen sijaan kirjoitan bussipysäkistä. Kotiin vievää kyytiä odotellessani viereeni tuli mies laukkuineen. En tiennyt sitä vielä silloin, mutta hän oli tuijottanut minua kymmenen minuuttia ja miettinyt miten aloittaisi keskustelun. I like your earrings. Bussi ei koskaan tullut, joten juttelimme pitkään. Hän oli juuri tullut Skotlannista takaisin. Keskustelu meni jotenkin tosi syvälliseksi saman tien, mies tuntui heti omituisen tutulta. Vaihdoimme vielä numerot ennen kuin lähdin kävelemään kotiin. 

En koskaan tavannut tuota miestä uudelleen. Mutta olemme soitelleet. Saan joka päivä ainakin yhden viestin. Pink, I'm thinking of you. Haluan vain jättää viestit huomioimatta, koska tuo ihminen ei yhtään sovi suunnitelmiini. I wish you were here. Minun pitää nyt vain keskittyä uuden työpaikan löytämiseen, ei mihinkään skottimieheen, vaikka hänellä kuinka olisikin maailman paras aksentti. We connected. Minä pidän nuoremmista miehistä, en vanhoista, en vaikka he olisivat muusikoita. I hope to hear your voice soon. 

Olen miettinyt monta kertaa, että miksi minun piti tulla tänne, kun kaikki on mennyt niin täydellisen pieleen aivan alusta asti. Mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, koko ajan joku haroo vastaan. Aivan kuin Universumi yrittäisi ajaa minua täältä pois, ihan niin kuin Maltalta. Sillä erotuksella, että minä rakastan tätä kaupunkia. 

Tänään mietin, että täällä ei ole minulle mitään. En voi jäädä Belfastiin, jos minulla ei ole töitä. Hannari ja Sipi eivät riitä syyksi jäädä, sillä elämä on kallista. Viime viikolla annoin viimein periksi ja laajensin työnhakualuetta. Tiedän, että minun on lähdettävä ja tuo tieto on saanut minut torjumaan muusikon kaikki ehdotukset. Olen luikerrellut pois kaikista tapaamisista. Tänään hän odotti minua keskustan bussipysäkillä melkein kaksi tuntia, ihan vain siltä varalta, että muutan mieltäni ja tulen sittenkin. I can't stop thinking about you.

En ymmärrä tätä ollenkaan. Sisäinen romantikkoni on varma, että tämä oli tarkoitettu juuri näin. Palaset lohksahtivat kohdalleen. Korvisten valinta, Belfastiin muutto, se bussi joka ei tullutkaan... Kaikella oli tarkoitus. Sisäinen pelkurini puolestaan on varma, että minun pitää nyt aivan ehdottomasti unohtaa tämä kaikki, koska mitä siitä nyt tulisi, jos löytäisin itselleni sopivan ihmisen täältä, kaikkien murheiden jälkeen. Sehän olisi aivan helvetin pelottavaa. Ajoituskin on täysin pielessä, minähän joudun muuttamaan ihan pian. I want to know you. Don't go. Minä nimittäin sain sen työpaikan.