Burano.

Voisi pitää sellaisena yleispätevänä sääntönä, että jos ja kun et kuule minusta, minulla on mukavaa. No news is good news, niin kuin sanotaan.

Asun talossa, joka toimii myös Airbnb huoneistona. Täällä on siis samaan aikaan ollut muitakin tyyppejä. No, tuohon naapurihuoneeseen ilmestyi semiamerikkalainen moottoripyöräilijä. Törmättiin sattumalta tarkoituksella tuossa ovella ja vaihdettiin muutama sana. Olin jo menossa nukkumaan, kun hän vielä oven raosta hihkaisi, että voinko kysyä jotain...? Suomalaisuuteni askarrutti. Se oli sitä small talkia, jota en hallitse. Hän kertoi myös vähän vaivaantuneena, että on juuri eroamassa. "Really? Oh, congratulations!" hihkaisi minun ajattelematon suuni. Mies repesi totaalisesti. 

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Koska muut olivat jo nukkumassa, hän kutsui minut huoneeseensa. Höpöteltiin kaikenlaista, hän pääasiassa nauroi minulle (vaikka väitti nauravansa minun kanssani). Ei tuntunut siltä, että oltais tavattu aikaisemmin tässä tai muissa elämissä, mutta jotenkin se samanlaisuus yllätti. Hämmentävän samikset. Ehkä juuri sen takia meillä oli todella hauskaa. 

Jotenkin siinä sitten kävi niin, että lupauduin hänelle oppaaksi Venetsiaan. Sokea opastaa sokeaa. Aamuvarhaisella tepastelimme keskustaan, odotimme junaa jutellen ja nauraen. Halusin käydä vielä kerran Venetsiassa, joten mukavampihan se on mennä hyvässä seurassa. Oli tuhannesti hauskempaa, kuin niillä treffeillä pari päivää sitten. 

Morjestin tuttuja paholaisen ravintolassa ja pääsin elämäni ensimmäisen kerran Vaporettoon. Matkasimme Buranon saarelle katsomaan vinoa tornia, värikkäitä taloja ja kuuluisaa pitsiä. Takaisin tullessa lippuluukku oli jo mennyt kiinni, eikä meillä tietenkään ollut paluulippua. Ei myöskään millään saatu tolkkua siitä lippuautomaatista. Kun kysyin neuvoa koneen käyttöön viereisen ravintolan tytöltä, hän sanoi: "Menkää siitä alta vain, kukaan ei koskaan tarkista lippuja." Vähän aikaan äimisteltiin, koska rehellisyys puski liikaa läpi, mutta lopulta menimme parin turistin perässä, kun heidän lippunsa avasi oviluukut. Sitten ihailimme auringonlaskua paatin reunalta ja tunsimme itsemme kriminaaleiksi. Älyttömän hauska uusi tuttavuus tämäkin. Matkustamisessa ja tällaisessa päämäärättömässä elämässä on kyllä puolensa. Tapaa aina niin ihania ihmisiä.

Ja ihanista ihmisistä puheen ollen... Muistatko Povero Marcon? Jos olet lukenut juttujani alusta asti, saatat muistaa sen jumalaisen olennon, joka varasti sydämeni silloin, kun matkustin Italiassa kirjoittamassa. Ihmeellinen on tämä maailma, sillä Marco otti yhteyttä. Nyt. Tämä on sitä ilonan arkipäivän ironiaa. Meidän piti tavata eilen, mutta sitten auto tuli esteeksi. Unelmatreffit peruuntuivat ja olin aivan murtunut. En voi käsittää miten se mies sai muutamalla viestillä minut taas niin sekaisin. Melkein suututtaa. Tai suututtaakin, koska ei sitten kuitenkaan onnistuttu tapaamaan, joten menin sekaisin ihan suotta.

Hämärtyvä ilta Buranossa.

Kuvat eivät tee oikeutta, paikka oli niin huikea.

Aito buranolainen pitsirouva.

Valkoinen mies Afrikasta.

Kurkku.

Maanantai. Viikon suosikkipäivä. (Ei sarkasmia.) Mutta olen taas kipeä. (Joka on elämän tarjoilemaa sarkasmia.) Viikko sitten ääni jäi Naamat-festareille, nyt se jäi rallihumuun. Mitä tämä tällainen nyt on? Miksi minun kurkku oireilee jatkuvasti? Ja ääni katoaa.

Minä selvitin sen hippioppaasta, jonka sain Mentoriltani. (Louise L. Hay: You can heal your life.) Kirjan perusteella kaikki ihmisten oireet johtuvat heidän omista ajatuksistaan ja niistä seuraavista tunteista. Aluksi se tuntui hullulta, mutta nyt kun olen mieltäni opetellut hallistemaan ja testaillut, niin hitto kun nämä jutut vaan toimivat. Tämähän on siis juuri sitä Universumin salaisuutta, vetovoiman lakia.

Kurkku on ilmaisun väylä ja luovuuden kanava. Kurkkuongelmat johtuvat tunnetasolla siitä, että ei uskalla tai pysty puolustautumaan tai sanomaan suoraan. Sellaista patoutunutta kiukkua ja tukahdutettua luovuutta. Ja sitä, että kieltäytyy muutoksesta. Kipeä kurkku kuvastaa sitä, että pitää sisällään vihaisia sanoja ja tuntuu, ettei pysty ilmaisemaan itseään.

Kirjassa on myös vahvistussanoja ja uusia ajattelumalleja. Että oppii pois noista ajatuksista, jotka tuovat kyseistä vaivaa. Olen nyt kääntänyt ajatuksia, ottanut tupla-annoksen ihmeaineita ja aion vielä reikihoitaa itseäni. Toimi viimeksikin. Viikko sitten heräsin hirvittävään kurkkukipuun, otin ihmeaineita ja reikitin niin pitkään kuin pysyin hereillä. Ja aamulla oli jo parempi, menin koko kauheus oli parissa päivässä. Ja tämä ilman yhtä ainuttakaan särkylääkettä.

Astrokalenteri komppaa uusia suunnitelmiani. Tein joku aika sitten päätöksiä eri ihmissuhteisiin liityen ja se oli selvästi oikea ratkaisu. Oikeastaan koko kesän ajan olen mennyt vahvasti siihen omaan suuntaan, joka viimein on löytynyt.

Olet nyt saanut jo pitkään itse määritellä, millaisia ihmisiä ja asioita haluat arvostaa osana jokapäiväistä elämääsi. Tällä lyhyellä ajalla tunnet todella suurta ahdistusta ja jopa vastenmielisyyttä persoonalliselle kehityksellesi ei vain arvottomia, vaan jopa haitallisia asioita kohtaan. Uusia juttuja on tulossa kasapäin jo kuukauden kuluttua, joten tulet tarvitsemaan sitä tilaa, jonka nyt itsellesi hankit.

Aivan loistavaa. Tämän kuukauden lepäilen ja sitten syyskuussa alkaa uusi ihana elämä. Mahtavaa! Viimeöinen unikin lupaili samansuuntaisia juttuja. Ensinnäkin se oli ahdistavaa ja pelottavaa, kotini syttyi tuleen ja muuta ikävää. Mutta sitten kun aamulla tutkin, että mitähän tämä nyt sitten tarkoittaa, niin unimerkkien tulkinnat oli jotain ihan muuta kuin luulin.

Huolista vapaa elämä. Mitä suurempi liekki, sitä intohimoisempi rakkaussuhde sinua odottaa. Rakkausdraama. Lyhytaikaista menestystä. Yrityksesi onnistuu. Menestystä kaikissa hankkeissa. Voitat jonkin riidan. Menestystä. Saat voiton vihollisestasi.

Vuorossa päivän tyhjennys. Nyt lähtee musiikkia: 21 CD levyä ja kolme sinkkua, nopeasti laskettuna. En luettele mitä siellä on, ota riski, jos et kuvasta näe.

Matka.

Mietin tuossa yksi päivä asioiden mainetta. Ranskalainen kaveri tekee Malesiassa jonkinlaista matkaopasta ja tuntuu aika usein käyttävän apunaan muita jo olevia oppaita. Se sai minut miettimään, että tekevätkö muutkin oppaiden tekijät niin? Todennäköisesti. Sitten mietin mitä olin kuullut Thaimaasta ennen tänne tuloa. Kuinka kaikki tuntuvat aina sanovan, että thaimaalaiset ovat niin ystävällisiä ja iloisia. Sanovatko ihmiset niin, koska muutkin ovat sanoneet niin? Vai onko heillä vain oikeasti erityisen hyviä kokemuksia juuri näiden thaimaalaisten ystävällisyydestä? Minun kokemuksen mukaan thaimaalaiset ovat ystävällisiä, mutta ei sen enempää kuin missä tahansa muuallakaan. Hymy naamalla he kyllä yrittävät myydä ihan kaiken mahdollisen ja auttavat aina kun tarvitaan, mutta kyllä minua on aina autettu tarpeen tullen Euroopassakin. Ei täällä Aasiassa se ystävällisyys ole yhtään sen ihmeellisempää. Luulen, että useimmat ovat kuulleet sanottavan, että thaimaalaiset ovat niin kovin ystävällisiä ja siksi näkevät asian niin. Se on jotain mitä turistin kuuluukin huomata. Sehän lukee kaikissa matkaoppaissakin.

Vielä tähän loppuun ystäväni Annen ideaa apinoiden, tässä kiteytettynä matkani viimeisen neljän kuukauden ajalta.

Asioita, joita tulen kaipaamaan Aasiasta:

halvat hinnat
kaupungin valot
pienet kissat
lämpimät, pimeät yöt
lepakot
meri ja erityisesti Lamain aallot
Miwl, Jim, Nara, Helen, Hanna, Salika ja James
mopoilu
thaimaalainen ruoka

Asioita, joita en tule kaipaamaan Aasiasta: 

ahdistelu
hajut
jättiläistorakat
kaahailevat minibussit
likaisuus ja roskat
moskiitot ja muut öttiäiset
paperittomat ja pöntöttömät vessat
röyhkeät rotat
ryyppääminen
tööttäilevät taksit
tukahduttava kuumuus
tuputtajamyyjät
välinpitämättömyys
viemärit
ällöttävän hikinen iho

Nyt minä tulen takaisin Suomeen.