Oivallus.

Mainitsinkin jo, että yksi kaveri oli kylässä viikon. Ei hirvittävästi riittänyt aikaa kirjoittaa silloin, vaikka oli useampi päivä vapaata töistä. Tyyppi kyllä mullisti minun elämäni täällä. Olet ehkä saattanut lukea rivien välistä, että en ihan maailman parhaiten viihdy Maltalla. Vieraani kiteytti sen niin hyvin loman puolivälissä: ”Ei ollut mitään odotuksia ja nekin alittui.” Juuri näin minäkin tunsin tänne tullessa. 

Aluksi kaverini oli hyvin hiljaa, katseli kauhunsekaisesti ympärilleen ja selvästi pidätteli tuntemuksiensa kanssa. Arvelin, että kaveri oli väsynyt reissusta, joka oli alkanut jo viikkoja aikaisemmin. Mutta sitten seuraavana päivänä, kesken bussimatkan: ”Mä en voi käsittää miten täällä voi kaikki olla niin v***n rumaa!” Minua nauratti kamalasti, mutta samalla olin vain vilpittömästi helpottunut. 

Olen tähän asti koittanut sopeutua. Epäillyt asennettani ja hokenut itselleni, että tämä on ihan hyvä paikka, kaikki on vain minun korvien välissä. Asennekysymys… Ja muuta soopaa, koska kaikki muut tuntuvat viihtyvän. Ainakin sanovat näin, kovaan ääneen. Melkein jokainen tulee kyllä eri maasta, joten lähtökohta on aina vähän erilainen. Mutta joka tapauksessa. Nyt. Silmäni aukesivat. Vika ei olekaan minussa! Tämä maa ON aivan helvetin ruma! Kaikki on rakennettu ihan miten sattuu, elellään kuin ennen ajanlaskua. Vaikka tämä onkin ylpeästi katolilainen maa, tämä on myös arabimaa. Ja jos sen sanoo ääneen, paikalliset suuttuvat. Mutta kieli on lähes kokonaan arabiaa, ja käytös ja tavat tulevat kyllä ihan jostain muualta kuin Euroopasta. Tämä on Afrikka, jonka asukkaat ovat katolilaisia arabeja. (Tai alkoholisoituneita skandinuoria, jotka onnistuvat pitämään työpaikkansa muutaman kuukauden harvinaisen kielitaitonsa vuoksi.) Tämä on rikas kehitysmaa. Joten vika ei olekaan minussa, ei ollenkaan. Minä en vain pidä tästä maasta. Ja se on ihan OK.

Ehkä me suomalaiset sitten tosiaankin olemme tottuneet siihen, että kaikki toimii ja on valmistettu hyvin. Meillä ei ole tällaisia ongelmia. Vaikka Suomessa sääolosuhteet ovat pääasiassa elinkelvottomat, me olemme sopeutuneet. Meillä on päättäjät kieroja kuin korkkiruuvit, ja kansalaiset liian kilttejä ja hyväuskoisia ja konflikteja vältteleviä tehdäkseen asialle mitään. Muutta muuten olemme kyllä saaneet tottua hyvään. Ja siihen verrattuna tämä pikkuinen saari on täysin menetetty tapaus. Ja kun viimein sain tuon oivalluksen – kiitos upean suomivieraani – nyt tänne on paljon helpompi jäädä. Muutin uuteen asuntoon, jossa tavoitteeni on pysyä ensi kesään saakka. Nähtäväksi jää onnistuuko, mutta siitäkin huolimatta, tämän suunnitelman mukaan mennään tänään. Ja huomenna. Ja päivä kerrallaan kunnes toisin päätetään.

Ja tässä ihan ehdottomasti parasta Maltaa. Eli Gozoa.

Rannan puolelta.

Meren puolelta.

Sisäpuolelta. (Jostain onkalosta.)

Marsalforn illalla.

Marsalforn illampana. (Kaverini pojottaa lampun alla.)