Olin laivaristeilyllä ja tapasin siellä "ensirakkauteni", pojan seiskaluokalta. Katsoin ikkunasta, kun laivaa lähestyi jättiläisaallot. Istuin lattialle, kun oli niin vaikea pysyä pystyssä. Lopulta kiipesin kannelle. Laiva keinui aivan hulluna, vaikka oltiin ihan lähellä rantaa. Tuli vielä yksi suuri keikahdus ja minä putosin laivasta. Onneksi lennähdin suoraan rannalle, sellaiselle korkealle kivekkeelle. Muutama muukin tipahti, mutta he joutuivat mereen. Laiva oli lähes kyljellään, sen pohja raapaisti toista laivaa. Olin vähän hädissäni, että nyt on katastrofin ainekset kasassa, mutta laiva onnistuikin vielä jatkamaan matkaa. Autoin veteen tippuneet rantaan jossa lapset leikkivät. Istuin rannalle ja kysyin katsomaan tulleilta ihmisiltä näkyykö sitä laivaa edes enää, joka melkein kaatui. Ei näkynyt, mutta he tiesivät, että se oli kurvannut tuonne. He osoittivat jättiläisautotallia, joka saattoi olla lavan huoltopiste myös. Menin katsomaan, mutta sinne olikin kurvannut pieni valkoinen auto. Auto oli kaahannut piiloon autotalliin, mutta ihmiset pidättelivät sitä, ettei kuski päässyt karkuun, kunnes poliisi tulee. Hän oli aiheuttanut tuon laivan lähes kaatumisen. Palasin takaisin naisten luokse ja sanoin, että kyllä se laiva taisi mennä jo. Kerroin myös, että minä putosin sen kyydistä. Vaalea nainen sanoi voimakkaalla savolaismurteella: "Elä huoli, tuut meille ens yöksi". Missä me muuten ollaan? "Johanssissa." Hän tarkoitti Johannesburgia. Vasta tässä vaiheessa huomasin, kuinka norsut juoksentelivat rannalla ja jotkut oudot jättiläislinnut, jotka muistuttivat meduusaa ja aurinkohattua, lentelivät siellä täällä tarttuen norsujen kylkiin ja kaikkialle kuin lepakot. Yksi niistä lensi savolaistytön päähän. Tyttö otti sen pois kuin aurinkohatun ja käänsi selälleen. Näin, että se oli kuin hatussa makaava hummeri, joka heilutteli jalkojaan. Sitten tyttö heitti sen ilmaan, ja se lensi pois. "Ota tämä nyt siltä kannalta, että tipahit lomamatkalle Afrikkaan." Se ajatus teki minut yhtäkkiä tosi iloiseksi, koska olen aina halunnut matkustaa Afrikkaan. Harmitti kuitenkin, että kamera jäi sinne laivaan.
Mikä on tarinan opetus? Ainakin se, että ilonan lääkitys on kohdallaan. En tiedä mitä noissa antibiooteissa on, mutta ne tuntuvat vaikuttavan jopa alitajuntaani. Unet ovat yhä omituisempia. Ja ilmeisesti minä olen tosi huono maantiedossa, myös alitajuisesti. Tai ehkä nuo savolaisnaiset olivat pilvessä, eivätkä tienneet olevansa Kapkaupungissa. No, oli miten oli, jos joku on järjestämässä risteilyjä Johannersburgiin, niin I'm in.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti