Aika on mennyt hujauksessa. En ole ottanut arkikuvia, koska hukkasin kamerani jonnekin kaiken muun tavaran sekaan. Mutta tänään vihdoin se löytyi. Kyllähän sen voi jo näiden neljänkymmenen muuton jälkeen sanoa, että muuttaminen on osa minun arkea. En voi käsittää, että siinä aina käy niin. Mutta niin kuin salaseurakaveri kerran sanoi, minä olen kiertolainen. Siinä on vain se ongelma, että minun hamsteriluonne ei oikein sovi yhteen kiertolaisuuden kanssa.
Italiassa matkatessani vietin viimeiset viikot Venetsiassa. (Jos joku haluaa verestellä muistojani, niin tässäpä oikotie Venetsian maisemiin.) Majoituin erään sohvasurffarimiehen luona aivan Rialton sillan lähellä. Elämäni parhaat kaksi viikkoa. Hänellä oli kolme kämppistä. Yksi kämppiksistä oli nimeltään Maria, ja hän oli juuri muuttamassa pois. Toinen kämppis, Lubin, muutti myös, mutta toisesta huoneesta Marian huoneeseen. Ja uusi poika (nimi on jo kadonnut muistista) muutti Lubinin huoneeseen. Joka tapauksessa, katselin kuinka Maria tuli kaverinsa kanssa käymään, täytti kaksi valtavaa matkalaukkua ja lähti vetämään niitä uuteen kotiinsa Venetsian kapeita katuja pitkin. Mietin silloin, että onpa kyllä aikamoista. Noin sitä vain muutetaan matkalaukkujen kanssa. Koko omaisuus mukana, muutamalla reissulla. Minusta se oli jotenkin upeaa.
Kokeilin itsekin samaa viime vuonna Thaimaassa, mutta rinkan ja useiden irtolaukkujen ja mopon kanssa. Moneen kertaan. Ei muuten ollut hienoa, ei ollenkaan. Vaan eipä mennä enää niihin muistoihin. Silti, ihan selvästi oli kuvitelmat kullattu harha-ajatuksilla.
Mutta nyt sitten. Uusi yritys. Minulla on jättimatkalaukku. Koska olin jo ehtinyt hankkia erinäisiä asioita (ihme juttu, että niin pääsi käymään...), tarvitsin autokyydin. Eli toisin sanoen, muutin niin kuin aina ennekin, en ollenkaan niin kuin Maria. Pöh. No, matkakin oli sen verran pitkä, ettei kaikkea olisi perässä voinut vetää kuitenkaan. Onneksi Kallella on kaveri, jolla puolestaan on auto. Kukat ja telineet ja tuoli ja matkalaukku siirtyivät ripeästi uuteen kotiin. Pöytä ja teollisuusompelukone jäivät odottamaan pakettiautoa. Mutta sitten se olisi siinä. Koko omaisuuteni on siirtynyt melkein Marian tyylillä uuteen kotiin. Ja melko kivuttomasti jopa.
Vallitsevasta kaaoksesta johtuen en rankaise teitä kuvilla. Tässä Kuitenkin maisema toiselta parvekkeelta. Ja asunnon oma pikku bonus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti