Nenä.


Minulla on aivan käsittämättömän tarkka nenä. Se johdattaa minut aina jos vaikka minkälaisten vainujen perään. Suosikkihajujani ovat Jean Paul Gaultierin Le Male ja nestemäinen Bio Luvil, se voimakas perinteinen, jota myytiin tölkissä. Nyt minulla on myös inhokkihaju. 

Ensimmäisen kerran haistoin sen Kuola Lumburissa, kun sohvasurffasin erään erittäin miellyttävän nigerialaismiehen luona. Mutta se asunto… Se ei ollut niinkään miellyttävä. Tämä haju oli ilmeisesti joku pesuaina, minulle ei koskaan selvinnyt tuon lemun aiheuttajaa. 



Nyt se kammohaju tuli vastaan täällä Maltallakin. Kallen uusi kämppis on nigerialainen, ja kun kävin pitkästä aikaa entisillä kotihuudeillani, oli lounas tulla syliin. (Kallehan oli siis naapurini, kun tavattiin.) Kämppistytön koko huone haisi sille samalle aivan kamalalle. Yhä arvelen hajun tulevan pesuaineesta. Toissapäivänä se haju tuli nenääni bussissa. Viereeni istahti sellainen pulleahko hyvin ruskettunut nainen. Huomattavasti lievemmin tuoksahti tämä neito kuin ne asunnot, mutta haju oli selvä. Ulkonäön perusteella sanoisin, että myös tämä henkilö oli samaa alkuperää. Joten näiden kolmen kokemuksen perusteella johtopäättelen, että inhokkihajuni on 'nigerialainen'.

Lähden nyt nuuhkimaan uusia tuoksuja ihan jonnekin muualle. 

Barcelona - täältä tullaan!