Mistähän aloittaisin...? Kokeillaan ihan alusta. Aamuyöllä taksi vei kentälle, josta kone lennätti takaisin Trevisoon. Palasin kotiin. Matka oli jotain ihan muuta kuin odotin. Hämmentävä, ihana ja jotenkin lopullinen. Ja erittäin vahvasti haikea.
Treviso.
Ensimmäiset päivät vietin entisen naapurini luona maalla, Fagarén kylässä. Kävin myös vierailulla vanhassa kodissani, kuuden vuoden jälkeen. Talossa asuu nykyään skotlantilainen kirjailija Lisa, joka vimeistelee uusinta kirjaana. Arvatenkin tunnetilat olivat vahvoja.
I'm going home...
Lisa antoi minun harhailla talossa, olihan se entinen kotini. Kaikki oli niin kuin ennen, mutta ei sitten kuitenkaan. Talo tuntui tyhjältä. Taiteilijanainen oli vienyt omat tavaransa pois, joten talo oikeasti OLI tyhjä. No, ainakin huomattavasti normaalimpi. Puutarha oli kuin viidakko, sitä ei ollut kukaan ehtinyt hoitaa. Lisa asuu vuokralla ja on vasta nyt ostamassa taloa, joten syy ei ole hänen.
Some things change... Tässä oli ehjät puutarhajuhlat 15 vuotta sitten.
Oli vaikea katsella sitä kaikkea. 15 vuotta tekee ihmeitä. Kylpyhuoneeseen oli ilmestynyt ovi. Keittiössä oli lavuaari, sellainen ihan oikea, tulpallinen. Tosin se taisi olla jo kuusi vuotta stten, kun viimeksi täällä vierailin. Mutta oranssin huoneen lattia oli nyt puuta. Yläkerran oleskeluhuone oli maalattu, nyt se oli tumma petrolinsininen. Pikkukoira oli poissa. Mutta minun tekemä piirros taiteilijanaisesta oli vielä keittiön seinällä roikkumassa. Mietin, että onkohan tämä nyt se katkeransuloinen maku, jonka maistoin kurkussani?
Myös naapurissa asiat olivat muuttuneet. Giuseppe oli tullut siihen tulokseen, että koska vaimo tai poika kumpikaan ei juo viiniä, on aika lopettaa. Kaikki köynnökset olivat poissa. Harhailin hämmentyneenä pitkin peltoja, joissa kasvoi nyt pelkkää rikkaruohoa. Viiniä ei enää ole muualla kuin kellarissa. Onneksi siellä vielä, se on nimittäin ihan mielettömän hyvää. Kysyin mitä hän sitten tekee, kun viini loppuu? "Ostan kaupasta lisää" Giuseppe vastasi hymyillen. Niin, sieltähän sitä saa. Täällä ihmiset osaavat nauttia. Ja koirat.
Berlina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti