Matkamuistoja osa 3.

Torstaina Venetsiassa satoi vettä, joten kun kaverini palasi Suomeen, minäkin päätin palata kotiin. Matkasin junalla Trevisoon. Koska paikallisjunia menee vain säännöstellysti, junanvaihto ei ollut aivan niin sujuvaa kuin mennessä. Niinpä kävelin hetken keskustassa. Kävin lataamassa puhelimen saldoa ja sain ohjeet hyvään kahvilaan. Nautin cappuccinoni ja jonkinlaisen kakkupipanan, jossa oli kyllä kokoaan suurempi maku. Juttelin vieressä istuvan rouvan kanssa. Keskustelu venyi ja huomasin, että osaan puhua italiaa yllättävän hyvin. Varmasti ihan väärin, mutta sitä saattoi silti kuitenkin jo kutsua keskusteluksi. Rouva lähti, mutta palasi vielä hetken kuluttua ja sanoi, että oli maksanut minunkin tilauksen. Kiitin hämmentyneenä, voi miten ihastuttava rouva.

Kun viimein pääsin takaisin pikkukylälle, Fagaréssa oli taas jotain elämää suurempaa tekeille. Nimittäin ruokaa, sitä tehtiin oikein porukalla. En tiedä mitä siellä valmistui, mutta se sisälsi juustoa ja teko näytti vaivalloiselta. Valmistus kesti kauan ja vaati vahvaa keskustelua. Lopputulos ei miellyttänyt, siis kokkeja. Minusta ne juustopötkylät olivat ihan hyviä. Varsinkin sen älyttömän hyvän "talon viinin" kanssa. Tosin vaivannäköön suhteutettuna olisi ehkä voinut odottaa jotain mullistavampaa, joten ymmärrän kokkien palautteen.

Opiskelin ahkerasti Tiramisun tekoa.

Lomaviikon aikana kävin kalafestoilla, eli söin paljon kalaa ja muita veden eläjiä. Ravun sakset työnsin suosiolla muille imettäväksi, en ollut henkisesti vielä valmis sellaiseen. Mutta kaikki muu meni kyllä alas melko sujuvasti. Opin tekemään Tiramisua (ainakin teoriassa) ja maistoin Grappaa. Söin paljon. Lähinnä koko ajan. Loman ensimmäisenä aamuna heräsin onnellisena kirkontornissa soivaan kelloon, joka herätti myös talon kukon kiekumaan. Se oli jotenkin niin maagista, muistutti mukavasti miten todella maalla sitä taas ollaan. Loppuviikosta tosin oli hiljaisempaa, koska se kukkokin me syötiin.

Kikkirikuu!