Tein kerran takuuluotettavan testin internetissä: What career were you actually meant for? (Eli minkälainen ura minulle on tarkoitettu.) Ja tässä syy miksi tiesin testin olevan 100 % luotettava ja oikeassa, sillä sain vastauksen: Writer.
You have an unmatched skill for creating vast worlds both through facts and pure imagination. Your mind is full of creativity, artistry, and expression. Your heart gracefully guides your hands as you work to bring what is truly your spirit to life. You were truly meant to guide the world with your words.
Otin sen suurena merkkinä. Sanojen voima yhdistettynä siihen ikuiseen haluuni auttaa toisia. Testi ei kuitenkaan paljastanut koko totuutta, mikä näin jälkikäteen tuntuu aika merkittävältä puutteelta. Ei voi olla kirjailija, ellei kirjoita. Ja vaikka kirjoittaisi, sitä on vain kirjoittaja, niin kauan kunnes julkaisee kirjoittamansa. Ja jos odottaa 15 vuotta, se kaikki, mitä on työllä ja vaivalla kirjoittanut, menee vanhaksi. Tai katoaa hajonneen tietokoneen mukana.
Toisin sanoen, niin ei ollutkaan tarkoitettu. Vähän harmittaa kyllä, koska olin jopa omasta mielestäni aika hyvä kirjoittaja. Se nyt keskuudestamme poistunut mahdollinen bestseller oli minulle tärkeä reissutarina Italiasta romanssilla ja henkisen kasvun opeilla höystettynä. Se oli paikka paikoin hyvinkin hauskaa luettavaa. Sääli.
Otin tämän kaiken myös merkkinä. Ehkä nyt on muutoksen aika. Voin joko yrittää saada sen vanhan tekstin jollain kepulikonstilla takaisin, tai sitten voin antaa sen olla. Todellakin päästää irti menneestä ja kirjoittaa jotain aivan muuta. Ja ehkä oppia jotain siitä, mitä eroa on vitkuttelulla ja toiminnalla. Joten tässä sitä ollaan, kirjattomana, kirjailijaurattomana, mutta kuitenkin kirjoittamassa. Ehkä tämä uuden alun toivon kipinä on se kaukaa lähestyvä valo pitkän tunnelin päässä. Ehkä se ei olekaan juna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti