Tänään on ollut kerta kaikkiaan hukkaan heitetty päivä. Koko aamun kaivoin netistä tietoa ja etsin lentoja Nappisilmälle, että se pääsisi tänne mahdollisimman edullisesti minua viihdyttämään. Suunnittelin reissua ja majoitusta ja reittejä. Selvitin junien aikatauluja ja hintoja. Sitten kun sain kaiken haettua ja kirjoitettua, sain vastauksen, että ei ne sitten kelpaakaan. (Syvä huokaus.) Olisin voinut tämänkin aamun ottaa aurinkoa tai lukea kirjaa puutarhassa tai ihan mitä tahansa muuta mitä ihmiset tekevät eläessään Italiassa. Olen nopea käänteissäni ja joskus hitaasti toimivat jahkaajaihmiset vähän kiristävät hermoja. Mutta toisaalta, minä varmasti kiristän monia hermoja liiallisella hosumisella. Eli ollaan tasapainossa.
Päästiin viimein Piavelle ottamaan aurinkoa. Vesi oli niin kylmää, että pysyttelin visusti uskomattoman hienoilla kivillä, mitä olen myös kantanut tänne kotiin pipollisen. Siinä on taas lentokentällä selittelemistä. Tosin tänään ensimmäistä kertaa ihan todella vakavissani harkitsin tänne jäämistä. Mitään ihmeellistä ei oikeastaan tapahtunut, mutta tuntuu vain vaikealta ajatukselta palata Suomeen takaisin. Ehkä se johtuu heinäkuusta, tänään on ensimmäinen päivä. Ehkä se johtuu italialaisesta jäätelöstä, jota ilman en ehkä voi enää elää. Ehkä se johtuu siitä, että ei ole koskaan hyvä palata takaisin menneeseen. Ja nyt tuntuu, että mennyt koputtelee joka ovelle ja ikkunalle.
Ei kannata avata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti