Meillä oli täällä hajukriisi. Joku vanha bansku oli kuollut tuonne alakerran eteiseen ja lähtenyt käymään. Sitten epähuomiossa tuotiin sen pussukka yläkertaan muiden kauppakassien mukana. Kuoleman haju täytti keittiön ja vasta sitten huomattiin, että pussista oli tippunut nestevana koko sen matkan alakerrasta. Eli tuo haiseva keltainen neste oli siis jokapaikassa. Hurraa! Ja sitten taas mopattiin lattioita. Alakerta haisee siitä huolimatta kuolleelle banaanille. Oletettavasti vielä jonkin aikaa. Ainakin minun ylitarkkaan nokkaani.
Näin kuumina päivinä ei voi oikein tehdä mitään, paitsi nauttia siitä että on näin ihanan lämmin, eikä esim. pakkasta. Istuin tuolla takapihan portailla juomassa kahvia. Näkyi vastaniitetty pelto, viinirypäleköynnöksiä, navetta, kirkko ja sen kellotorni. Sisilisko kiipesi viereeni rappuselle. Se tuijotti hetken päätään kallistellen, ryntäsi rapun poikki ja jättiloikalla hyppäsi seinälle, mistä jatkoi matkaansa ylöspäin kadoten lopulta kulman taakse. On varmaan mielettömän hienoa olla sisilisko Italiassa. Ei huolen häivää. Paitsi ehkä tuo talon kissa, joka on jo muutaman liskokaverin popsinut ja jättänyt erinäisiä raajoja rappusille varoitukseksi. Miten helppoa meillä ihmisillä onkaan. Ei tarvii pelätä että 30 kertaa itseä suurempi olio tulee ja syö vaikka kesken kauppareissun. Nyt alkoi soida kirkon kellot hiljaa. Puolivoimalla, tahdilla ja volumella. Joku on kuollut tällä kylällä. Kylläpä on synkkää... Jotain piristystä tähän loppuun pitää kyllä saada.
Okei. Mä löysin ehkä täydellistä musiikkia tänne Italiaan! Aurinko laulaa mulle että "Girl I want to make you sweat, sweat till you can't sweat no more..." ja sitten minä laulan, että "Red, red wine, stay close to me, don't let me be alone... Red, red wine you make me feel so fine, you keep me rocking all of the time." UB40, aivan parhautta.
Hyvää viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti