Kävin ostamassa jo viime viikolla liisteriä ihan tätä vapaapäivää varten. Istahdin lattialle kaapin kahvoja irrottamaan siksi aikaa, kun liisteri turposi. Maali pitäisi kai irrottaa ennen liisteröintiä, niin pysyy sitten paremmin, tapettia kun ei varsinaisesti ole tarkoitettu käytettävän näin. Rapsutin kaapinoven reunaa. Vanha maali irtosi venyvinä liuskoina. Ja sitten vain huokasin syvään. Voi helvetti. Kamalan maalin alta paljastui aivan sairaan hienot vihreät retrokaapit! Käytän sanaa retro, koska ne ovat arvatenkin oikeasti sieltä 70-luvulta. Haukoin henkeä, sillä nyt minulla oli muuttunut suunnitelma, kulhollinen liisteriä, jota en voi käyttää ja kolme kaapinovea, joista pitää varovasti rapsuttaa huonot maalit pois.
Okei. Rapsuttelun voi hoitaa ihan milloin vain. Mutta tuo liisteri on saatava nyt käyttöön. Ja tapetti. Kiersin ympäri asuntoa mallailemassa rullan kanssa ja toivoin, että omituinen... ei kun siis hieno tapettini sopisi johonkin kohtaan. Siinä on punaista. Ja oranssia. Ja vaalean keltaista. Ja mustaa ja valkoista ja tekstiä ja tanssivia naisia... Arvatenkin se ei sovi yhtään mihinkään. Hyvä on. Teen uuden suunnitelman. Löytyi seinä mihin tapetin ehkä voisi laittaa, mutta se tarkoittaa että kaikki muu pitää sitten muuttaa. Hyvästi tummansiniset harsoverhot! Hyvästi ihana norsuverho. Hyvästi ystäväkangas!
Vietin hiljaisen hetken, mutta toivuin nopeasti. Ja nyt menen tapetoimaan seinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti