keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kuulumisia.

Ensimmäisen viikonlopun jälkeen alkoi viikko rivakasti maanantaina klo 3 yöllä. Sen verran mullistava pamahdus kuului, että jopa minä siihen heräsin. Täällä nyppylällä oli vähän myrsky. Ja sitten uni ei enää tullutkaan, joten luovutin sängyssä pyörimisen ja menin keittämään aamukahvia puoli viideltä. Onneksi olin nukkunut viikonloppuna jo vähän varalle.

Olen jotenkin ihan rakastunut Maltaan. Kotiin ja ihan yleisesti paikkoihin. Kuvia en ole ottanut kovin montaa, en ole joutanut. Mutta kaikenlaista on silti kyllä tapahtunut, vaikken pysty sitä todistamaan. Tarinoitakin on, vaikken ole ehtinyt kertoa. Ajattelin nyt ottaa tämän tammikuun vähän rauhallisemmin.

Busseilla olen kuitenkin ehtinyt matkustaa. Asun sen verran kaukana, että voisi kuvitella linja-auton olevan hyvä vaihtoehto. No... Voihan se jonkun mielestä olla. Vaikka matka kestää vartin pidempään kuin kävellen. Ja vaikka minun hyvin syrjäisen kotipaikkani varrella on juuri se reitti, jolla ajaa yleensä kovasti vinkuva ja koliseva minibussia etäisesti muistuttava pakettiauto. Ensimmäisellä kerralla olin aivan ihmeissäni. Reitti tuntui hirvittävän pitkältä (mitä se toki olikin) ja kuskin kiireinen tapa nippa nappa väistellä vastaantulijoita hieman saattoi hirvitää. Nyt ei enää hirvitä ollenkaan, sillä tajusin, että voin ihan hyvin virkata kaikessa rauhassa sen reilut 45 minuuttia, ennen kuin tarvitsee alkaa miettiä missä on. Ja mitä useammin tuota väliä matkustan, sitä enemmän huomaan, että matka ei oikeasti olekaan kovin pitkä, tuo bussi vain tekee mitä ihmeellisimpiä silmukoita ja mutkia. Kartta alkaa jo pikkuhiljaa muodostua päähäni. Ei siis ihme, että kävellen ehtii nopeammin.

Koti alkaa tuntua kodilta. Täällä ei ole juuri mitään omaa, mutta nämä lainatut järjestin kuitenkin omalla tavalla. Tänään sain viimein ostettua pesuainetta ja pääsin pesemään pyykkiä. Lempipuuhaa. Ja minulla on nyt ikkunalla varustettu pesukone, joten sekin meni hyvin. Jostain syystä myllääviä pyykkimyttyjä jaksaa tuijottaa vaikka kuinka kauan. Luulen, että tässäkin on taustalle se vesi. Sellainen erikoisbonus löytyy tästä ihanasta kodistani myös, että täällä on kuivausrumpu. Ajattelin ensin, etten sitä varmasti käytä, mutta tämä asunnon sisällä oleva kosteus kyllä sai nopeasti muuttamaan mielen. Pyykki kuivuu viikon ilman sitä.

Meillä on tässä lähellä oma kuppila, joka on melko kuuluisa jostakin, mutta jossa en ole vielä käynyt. Tiedän tämän, koska kävin tuolla toisessa kaupungiassa vaateostoksilla. Täällä on aika kylmä. Ostin paidan ja vaihdoin pari sanaa kassaneidin kanssa. Nainen alkoi kysellä enemmän ja kävi ilmi, että kyseessä on naapurini. Hän osasi heti neuvoa mistä marketista kannattaa ostaa mitäkin, ja häneltä kuulin tuosta baaristakin. Olin hämmentynyt, olitiin tosiaan kuitenkin eri kaupungissa. Toisaalta, nämä kaupungit täällä ovat aika pieniä ja niin lähellä toisiaan, ettei niitä oikein osaa erottaa ellei katso kartasta. Yhtä Maltakylää kaikki.

Ja ihan sellainen ilmoitusluontoinen juttu... Jos ei ole mitään tekemistä, niin lähettäkää minulle lämpimiä vaatteita. Täällä nimittäin ei ole. Ei lämmin, eikä vaatteita. Pakkasin vain kesäjuttuja, koska kuvittelin tulevani lämpimään maahaan. Pelkkä illuusio mainoksista. (Hätätapauksessa langatkin kyllä käy, osaan virkata villa-asioita.)
   

3 kommenttia:

  1. Olet sinä melkoinen veijari.

    -Mara

    VastaaPoista
  2. Kyllä se kesä pian tulee ja sitten hikoillaan. Mutta asunnoissa on talvella kylmä kun ei ole minkäänlaista lämmitystä ja ilmakosteus on ihan tapissa. Itse en normaalisti pidä kuivausrummusta, mutta ilman sitä pyykit eivät ikinä kuivuisi, Ainakaan näin talvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kesää odotellessa sitten... :D Minäkin reteesti sanoin vuokranantajalle: En usko, että kuivausrumpua edes käytän... Joo, niin varmaan, ihan joka päivä ollut päällä, muuten ei saa mitään kuivaksi. :P Ei tulis toimeen ilman.

      Poista