Onnistumiset kortilla.

Päivän oppi nro 1: Älä virkkaa humalassa.
Päivän oppi nro 2: Älä jätä punaviinilasia vieraalle sohvalle.
Päivän oppi nro 3: Älä pura sitä aikaisemmin humalassa päin persettä virkattua tekelettä vieraalla sohvalla, jos olet jättänyt täyden punaviinilasin siihen viereen.

Voi Anne parka, kun on majoittanut minut. Toinen huone on niin kaaoksessa, ettei lattiaa enää edes löydä. Ja toisen huoneen sohvalle kippasin täpötäyden punaviinilasillisen, kun vimmoissani purin kaulaliinasta noin puolet, koska oli vuoden vaihteessa tullut pari merkittävää laskuvirhettä. Kiroilin. Anne sen sijaan tyynesti vaan nauroi, että näitähän sattuu. Olin silti ensimmäinen joka täällä näin teki. Että ilmeisesti näitä sattuu vain minulle.

Eilen oli kaiken kaikkiaan muutenkin vimmoisa päivä. Juoksin virastoissa tekemässä muuttoilmoitusta. Kolmas kerta lopulta toden sanoi, toista tuntia siihen tuhraantui, kun ei mennyt taas tämäkään niin kuin Strömsössä. Ja kun sain viimein muutaman upean naisihmisen avustuksella hoidettua kaiken, ja osoitteet virallisesti vaihdettua, kävelin kohteeseen ihan vain todetakseni, että se juuri muuttamani osoite on väärä. Tuijotin talon numerovaloa, jossa loisti ihan selvästi numero viisi. Kaikkiin papereihin olin kyllä kirjannut numeron viisitoista. No, näitäkinhän sattuu... Minulle.

Jotenkin meni tosi moni muukin asia sillä tavalla vastoin tahtoani tai ainakin vahvasti suuntaa kaartaen. Arvelin, että minun pitää nyt hidastaa tahtia hieman. On tietyt asiat jotka on pakko vielä hoitaa, mutta en kyllä varmasti suostu ottamaan enää yhtään enempää ressiä mistään tapaamisesta. Kun nyt nämä päivät ihan oikeasti vain loppuu kesken. Perun kaikki menot ja katson fiiliksen mukaan. En aio tehdä enää yhtään asiaa vain koska olen jotain sen suuntaista luvannut tai suunnitellut. Minä olen jättämässä koko tätä kaupunkia nyt vähäksi aikaa, ja se vaatii minulta aika paljon enemmän kuin vain aikaa ja energiaa. Joten antakaa armoa. Teen parhaani.