Majailin Irlannissa, Thaimaassa, Malesiassa ja Suomessa. Vaihdoin kotipaikkaa 17 kertaa. Asuin monta kuukautta varastossa. Olin kuukauden talovahtina. Innostuin Barcelostasta. Söin thaimaalaista, intialaista ja malesialaista ruokaa. Maistoin bataattia. Join paljon Singha nimistä olutta. (Yhä alkoi soida päässä tämä biisi... Olen pahoillani.) Ja Sandelsia.
Ostin helpon kameran ja myin vaikea. Totesin, että helmikuu on uusi suosikkikuukauteni. Keinuin rantakeinussa, ja sitten myöhemmin sisätiloissa ulkokeinussa. Uhosin meneväni jumalanpalvelukseen, mutta unohdin. Uhosin tekeväni supisuomalaisia tekoja, mutta onnistuin vain parissa. Olisi pitänyt ryhtyä heti. Taidan siirtää tuon "supisuomalaisia tekoja" listan ensi kesälle.
Löysin elämänoppeja. (Joista yksi hyvä löytyy tästä). Lainattuja pääasiassa, mutta muutamia itse koettuja. Olin luova. Tein itse vihdan, ja mätkin menenmään sitten saunassa oikein olan takaa ja edesta. Toteutin yhden unelmani. (I would love to celebrate New Years Eve on the beach, dancing barefoot in a light dress.) Ymmärsin, että ihmisen ilo tulee tekemisestä.
Opin, että jos koiralle syöttää valmiscroisantin, se kurakakkaa kaikkialle. Opin ajamaan mopolla. Ja ajelin tyttömopolla, mikä on paljon söpömpää. Opin, että jos antaa kaiken, ei jää mitään. Opin (tai ainakin tajusin, että pitää oppia) kyseenalaistamaan asioita, eikä vain uskoa kaikkea miettimättä.
Tein listoja ja aarrekartan. Palelin tropiikissa. Allergia teki peilikuvastani avatarhahmon. Sain paniikkikohtauksen. Todistin ukkosmyrskyn ilman sadetta, pilvien yläpuolella. Koin Little Indian tuoksut ja värit. Nauroin kuollakseni mopon takapenkillä, kun kuskin sadeviitta läpsi kasvoilleni. Nukahdin mopon kyytiin, kahdesti. Menetin ääneni, kahdesti. Sain hullun paperit. Minulle pidettiin elämäni ensimmäinen skype työhaastattelu.
Näin liskoja, torakoita, sudenkorentoja, sammakoita, heinäsirkkoja, jättiläisperhosia, nähtävyyksiä, temppeleitä ja patsaita. Ja mittarimadon. Katsoin paljon huonoja elokuvia ja sarjoja (kuten kaikki Star Wars leffat), mutta myös meren aaltoja ja thai boxing matseja. Näin yhden vaikuttavan taidenäyttelyn. Rapu juoksi päin minun takapuolta. Taputin norsua. Tapasin sian baarissa. Oikean. Olin koiranhoitajana.
Tapasin hippejä ja gurun. Tai kaksi, mutta toisistaan kovin erilaiset. Tapasin norjalaisia tyttöjä Thaimaassa. Ja saksalaisia tyttöjä Malesiassa. Ja israelilaisia poikia Suomessa. Ja italialaisia aivan kaikkialla. Minua pyydettiin mukaan purjehtimaan maapallon ympäri amerikkalaisen runoilijan ja hänen ystävänsä toimesta. Harkitsin. Toivon, että vielä ei ole liian myöhäistä, sillä harkitsen yhä. Tapasin uusia ihmisiä, jatkuvasti ja kaikkialla. Minulla on ihan selvästi lahja löytää huipputyyppejä. Vietin kaksi suruaikaa. Ensimmäisen aikana paranin, toisen aikana vain surin, koska olin niin surullinen. Koska se ihminen oli minulle enemmän kuin ymmärsi tai edes ansaitsi.
Kirjoitin. Paljon. Oivalsin, että ehkä se hyvä olo, jonka saan kirjoittamisesta, onkin osittain sitä, että olen silloin pois muualta. Omaa aikaa ja yksinoloa. Se on parasta. Löysin värit. Löysin oman mustavalkoisen tyylini. Virkkasin. Paljon. Pohdin asioita. Paljon. Näin todella hämmentäviä unia. Todella paljon.
Löysin Assarin. Sillä oli sininen tukka ja kaikkea. Ikävöin Hannaa. Olin Joonan ja Sanin hääjuhlassa. Tapasin irlannin ihmiset kotikylän sykkeessä. Tajusin, etten antanut Irlannille kovin reilua mahdollisuutta. Huomasin kaipaavani sinne takaisin. Löysin Tomin. Juhlin kahdet 30-vuotisjuhlat yhdellä kertaa.
Minulla oli yksi huono ja pelottava suhde. Yksi sydämen sijoiltaan raastava suhde. Ja yksi ihan kiva, mutta täysin väärä ja toivoton suhde. Sellainen jonka halusi toimivan, mutta aivan vääristä syistä. Muutuin vahvemmaksi ja ehkä vähän rohkeammaksi. Laskin mylvivässä koskessa kelkalla. Sain kuulla olevani hellyttävällä tavalla ärhäkkä. Löysin itseni. Sain kaksi lempinimeä. (Sunshine. Inka.) Minua haastateltiin tähän onnellisuusblogiin, koska olen sellainen jokapäivänsankari. Luovuin säännöistä ja opettelin rikkomaan rajoja. Tein lisää uusia sääntöjä, koska tajusin, että toimin paremmin sääntöjen kanssa.
Minulle lausuttiin runoja ostoskeskuksessa. Päädyin reppureissaamaan Aasiaan. Muistin, että en ole hippi. Tein silti elämäni ensimmäisen papurituaalin poistaen huolet ja murheet. Majoituin hostellin aulan sohvalla ja maalasin seiniä. Löysin kiinalaiset markkinat. Kävin Afrikassa, paitsi fyysisesti. Henkinen kulttuurimatka.
Aloitin joogaliikkeiden opiskelun, yksi kerrallaan. Opin yhden. Halusin palata Suomeen. Petyin, koska aika oli kullannut muistot. Suomi muistutti hyvin nopeasti miksi alunperin halusin täältä pois. Joten hyvin pian, halusin täältä taas pois. Aloitin ihmeaineiden käytön. (Laillisten.) Selkeytin kantani pilven polttoon, siis itselleni. Tapasin Toyboyn viimeisen kerran uskomattoman mahdottoman epätodennäköisyyden myötä. Maakuntamatkailin Saakoskella. En viettänyt joulua, vaikka sitä vuoden odotin. Nautin suomalaisesta ja thaihieronnasta.
Löysin elämänoppeja. (Joista yksi hyvä löytyy tästä). Lainattuja pääasiassa, mutta muutamia itse koettuja. Olin luova. Tein itse vihdan, ja mätkin menenmään sitten saunassa oikein olan takaa ja edesta. Toteutin yhden unelmani. (I would love to celebrate New Years Eve on the beach, dancing barefoot in a light dress.) Ymmärsin, että ihmisen ilo tulee tekemisestä.
Opin, että jos koiralle syöttää valmiscroisantin, se kurakakkaa kaikkialle. Opin ajamaan mopolla. Ja ajelin tyttömopolla, mikä on paljon söpömpää. Opin, että jos antaa kaiken, ei jää mitään. Opin (tai ainakin tajusin, että pitää oppia) kyseenalaistamaan asioita, eikä vain uskoa kaikkea miettimättä.
Tein listoja ja aarrekartan. Palelin tropiikissa. Allergia teki peilikuvastani avatarhahmon. Sain paniikkikohtauksen. Todistin ukkosmyrskyn ilman sadetta, pilvien yläpuolella. Koin Little Indian tuoksut ja värit. Nauroin kuollakseni mopon takapenkillä, kun kuskin sadeviitta läpsi kasvoilleni. Nukahdin mopon kyytiin, kahdesti. Menetin ääneni, kahdesti. Sain hullun paperit. Minulle pidettiin elämäni ensimmäinen skype työhaastattelu.
Näin liskoja, torakoita, sudenkorentoja, sammakoita, heinäsirkkoja, jättiläisperhosia, nähtävyyksiä, temppeleitä ja patsaita. Ja mittarimadon. Katsoin paljon huonoja elokuvia ja sarjoja (kuten kaikki Star Wars leffat), mutta myös meren aaltoja ja thai boxing matseja. Näin yhden vaikuttavan taidenäyttelyn. Rapu juoksi päin minun takapuolta. Taputin norsua. Tapasin sian baarissa. Oikean. Olin koiranhoitajana.
Tapasin hippejä ja gurun. Tai kaksi, mutta toisistaan kovin erilaiset. Tapasin norjalaisia tyttöjä Thaimaassa. Ja saksalaisia tyttöjä Malesiassa. Ja israelilaisia poikia Suomessa. Ja italialaisia aivan kaikkialla. Minua pyydettiin mukaan purjehtimaan maapallon ympäri amerikkalaisen runoilijan ja hänen ystävänsä toimesta. Harkitsin. Toivon, että vielä ei ole liian myöhäistä, sillä harkitsen yhä. Tapasin uusia ihmisiä, jatkuvasti ja kaikkialla. Minulla on ihan selvästi lahja löytää huipputyyppejä. Vietin kaksi suruaikaa. Ensimmäisen aikana paranin, toisen aikana vain surin, koska olin niin surullinen. Koska se ihminen oli minulle enemmän kuin ymmärsi tai edes ansaitsi.
Kirjoitin. Paljon. Oivalsin, että ehkä se hyvä olo, jonka saan kirjoittamisesta, onkin osittain sitä, että olen silloin pois muualta. Omaa aikaa ja yksinoloa. Se on parasta. Löysin värit. Löysin oman mustavalkoisen tyylini. Virkkasin. Paljon. Pohdin asioita. Paljon. Näin todella hämmentäviä unia. Todella paljon.
Löysin Assarin. Sillä oli sininen tukka ja kaikkea. Ikävöin Hannaa. Olin Joonan ja Sanin hääjuhlassa. Tapasin irlannin ihmiset kotikylän sykkeessä. Tajusin, etten antanut Irlannille kovin reilua mahdollisuutta. Huomasin kaipaavani sinne takaisin. Löysin Tomin. Juhlin kahdet 30-vuotisjuhlat yhdellä kertaa.
Minulla oli yksi huono ja pelottava suhde. Yksi sydämen sijoiltaan raastava suhde. Ja yksi ihan kiva, mutta täysin väärä ja toivoton suhde. Sellainen jonka halusi toimivan, mutta aivan vääristä syistä. Muutuin vahvemmaksi ja ehkä vähän rohkeammaksi. Laskin mylvivässä koskessa kelkalla. Sain kuulla olevani hellyttävällä tavalla ärhäkkä. Löysin itseni. Sain kaksi lempinimeä. (Sunshine. Inka.) Minua haastateltiin tähän onnellisuusblogiin, koska olen sellainen jokapäivänsankari. Luovuin säännöistä ja opettelin rikkomaan rajoja. Tein lisää uusia sääntöjä, koska tajusin, että toimin paremmin sääntöjen kanssa.
Minulle lausuttiin runoja ostoskeskuksessa. Päädyin reppureissaamaan Aasiaan. Muistin, että en ole hippi. Tein silti elämäni ensimmäisen papurituaalin poistaen huolet ja murheet. Majoituin hostellin aulan sohvalla ja maalasin seiniä. Löysin kiinalaiset markkinat. Kävin Afrikassa, paitsi fyysisesti. Henkinen kulttuurimatka.
Aloitin joogaliikkeiden opiskelun, yksi kerrallaan. Opin yhden. Halusin palata Suomeen. Petyin, koska aika oli kullannut muistot. Suomi muistutti hyvin nopeasti miksi alunperin halusin täältä pois. Joten hyvin pian, halusin täältä taas pois. Aloitin ihmeaineiden käytön. (Laillisten.) Selkeytin kantani pilven polttoon, siis itselleni. Tapasin Toyboyn viimeisen kerran uskomattoman mahdottoman epätodennäköisyyden myötä. Maakuntamatkailin Saakoskella. En viettänyt joulua, vaikka sitä vuoden odotin. Nautin suomalaisesta ja thaihieronnasta.
Myin tavaroita kirpputorilla, ja lopulta perustin kotikirppiksen. Kävin koko maallisen omaisuuteni läpi. Laatikko laatikolta, tavara tavaralta. Myin käytännössä lähes koko omaisuuden. Minulla oli kesän ja syksyn ajan elämäni paras näkymä ikkunasta. Sain kaksi lammaskorttia. Toteutin huonekalullisen haaveeni. Kävin elämäni ensimmäisen kerran seksikaupassa.
Olin töissä, eli ilmaisorjana kaupunkifestareilla. Kävin elämäni ensimmäisen kerran oikeilla festareilla. Rakastin ralleja ja nautin ihanan Skottimekaanikkoni seurasta. Näin Paula Koivuniemen livenä.
Join konjakkia. En pitänyt siitä. Join jaloviinaa. Poltin vesipiippua ja pelasin mölkkyä. Sain tietää, että Suomessa on paikka nimeltä Ii ja halusin muuttaa sinne. Melkein muutinkin. Ajauduin yrittäjyyden pilottikokeiluun. Opin, ettei raha ole pahaksi. Se vain tekee ihmisistä enemmän sitä mitä he jo ovat. Paljon rahaa ei siis ole ollenkaan väärin. Rydyin yrittäjäksi. Tein yhden valtavan suuren valinnan ja päätöksen. Se vaikuttaa koko seuraavaan vuoteen. Sain uuden työpaikan.
Olin töissä, eli ilmaisorjana kaupunkifestareilla. Kävin elämäni ensimmäisen kerran oikeilla festareilla. Rakastin ralleja ja nautin ihanan Skottimekaanikkoni seurasta. Näin Paula Koivuniemen livenä.
Join konjakkia. En pitänyt siitä. Join jaloviinaa. Poltin vesipiippua ja pelasin mölkkyä. Sain tietää, että Suomessa on paikka nimeltä Ii ja halusin muuttaa sinne. Melkein muutinkin. Ajauduin yrittäjyyden pilottikokeiluun. Opin, ettei raha ole pahaksi. Se vain tekee ihmisistä enemmän sitä mitä he jo ovat. Paljon rahaa ei siis ole ollenkaan väärin. Rydyin yrittäjäksi. Tein yhden valtavan suuren valinnan ja päätöksen. Se vaikuttaa koko seuraavaan vuoteen. Sain uuden työpaikan.
Valokuvasin paljon, osallistuin haasteisiin. Kirjoitin kokonaisen kirjan valmiiksi. Osallistuin kirjoituskilpailuun. Kuuntelin, luin ja muilla tavoin kehitin itseäni. Tajusin, että saadakseni jotain aikaan, minä tarvitsen tiimin. En löytänyt sellaista. Koin stressiä, lähinnä itse aiheuttamieni rajoitusten ja niissä pysymättömyyden vuoksi. Koin jonkinlaisia ikäkriisin oireita, mutta tulin silti siihen tulokseen, ettei minusta ole aikuiseksi ihan vielä.
Laiminlöin henkimaailman juttuja, mutta päätin myös paikata virheeni ensi vuonna. Löysin Abrahamin. Muistin vanhoja unelmia. Pussailin aivan liian vähän. Tein taidetta. Järjestin lähtöjuhlat, vaikken vielä tiennyt milloin tai minne olen menossa. Olin vain niin vakuuttunut, että pian ja jonnekin. Olin oikeassa. Tapasin Legomiehen.
Sain tietää, että sisäinen kansalaisuuteni on ruotsalainen. (Järkytyin.) Ihastuin vahvasti ruotsalaiseen ystävääni. Sitä kesti vain muutaman päivän. Mutta hän sanoi minulle vuoden kauneummat sanat. Jag tycker du är den vackraste varelsen som någonsin existerat. Löysin samanhenkisiä ihmisiä. Päästin irti niistä, jotka vetivät väärään suuntaan. Rakastin yhtä ihmistä.
Tämä oli vuoden paras lahja.
Tämä oli vuoden muistorikkain biisi.
Tämä oli vuoden suurin oivallus.
Tämä oli vuoden paras leffa.
Vuoden parhaat ideat:
Huone 13.
Rivot runot.
Tavaroista luopuminen.
Suomesta lähteminen.
Vuoden parhaat lainaukset:
Kyllä aika haavat tappaa.
Forgive them even if they are not sorry.
Sometimes when things are falling apart they may actually be falling into place.
Jos haluaa muuttaa elämää, sitä täytyy muuttaa.
Maailma ei palkitse perfektionisteja, se palkitsee ne jotka saavat asiat tehtyä.
Eikö se ole meidän 70-luvulla syntyneiden juttu, että me ollaan kiukkuisia?
If you tell the truth you don't have to remember anything.
You can't connect the dots looking forward. You can only connect them looking backwards.
Pervoilla on aina hauskempaa.
Varo joutumasta huonoihin väleihin itsesi kanssa.
Ihminen voi tehdä mitä haluaa, mutta ei haluta mitä haluaa.
En keksi yhtään hyvää syytä käyttäytyä ikäni mukaisesti.
Vuoden paras oppi:
Ole oma itsesi. Olet ainoa joka osaa sen.
Kiitos kaikille Teille tästä vuodesta.
Upeaa, iloista ja rakkaudentäyteistä vuotta 2014!
Ja tässä vielä vuoden 2013 paras kuva,
suoraan Annen Facebookseinältä. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti