Koin elämäni pahimman krapulan. Tätä pahempaa ei ole kuin ne kerrat, jolloin krapula aiheuttaa migreenikohtauksen ja joudun piikille sairaalaan. Mutta tämä oli pelkkä rehellinen krapula ihan loppuun saakka. Halailin vessanpönttöä vielä yhdeksältä illalla. Tämä kaikki vain koska alkoholi on viisaita varten. Ja minä en todellakaan läpäissyt tätä älykkyystestiä. Selvisin kuitenkin hengissä, mikä on bonus. Mutta sitten yöllä heräsin todella pahaan allergiakohtaukseen. Se on se tunne, kun heräät siihen, että yrität repiä ihoasi irti. Nyt on silmät muutautuneet niin hienosti umpeen, että oikolukijan on turha puuttua kirotusvireisiin. Joten vietän toisen päivän sisätiloissa ihan terveydellisistä syistä.
Mietin, että miksi nyt tapahtuu kaikkea tällaista tosi kurjaa. Sitten tulin siihen tulokseen, että Suomi haluaa vain muistuttaa siitä mitä elämäni on täällä. Olin jo melkein vaipunut siihen synkkyyteen, joka täällä niin helposti tulee. Ja mietin, että tulee kauhea ikävä elämäni ihania ihmisiä. Mutta nyt on taas paljon helpompi lähteä, koska Suomi.
Hajotin läppärini. Siis enemmän. Joten voi hyvinkin olla, että ette kuule minusta hetkeen. Sitä paitsi minä lähden nyt. Eihän sitä koskaan tiedä mihin päätyy, ja onko siellä edes nettiä. Mutta aina jonnekin. Ja yleensä jossakin on. Son moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti