Saarisarja.

Ensinnäkin: KIITOS kaikista villasukkatarjouksista! Olin ihan ihmeissäni, kun niin moni ilmoitti lähettävänsä minulle tänne lämpimiä vaatteita. Vaikka se oli enemmänkin vain heitto, niin mieltä kyllä lämmitti ihmisten ihanuus. En aio perua sanomisiani, koska se on totta - minä tosiaankin palelen täällä. Mutta valituksen rinnalle on nyt sanottava kuitenkin muutama iloinenkin asia. (Tulee vähän myöhemmin.)

Ja toiseksi: Malta. Siellä minä nyt asustan. Moni on sitä kysynyt. Ilmeisesti en muistanut aikaisemmin kirjoittaa sitä tänne. Ihan varmasti olen siitä ainakin vihjaillut, mutta selvästi epäselvästi. Varmaankin, koska en ole kovin selvä edes selvänä. Jotenkin aina unohdan, että tätä lukee muutkin kuin lähimmät ystävät. Joten saariseikkailuni sai taas jatkoa. (Irlanti, Koh Samui, Penang ja nyt siis tämä Maltan suurin saari, Malta.)

Täällä on tosi ihanaa. Vaikka kosteus saa kotini hyytävän kylmäksi, samalla se myös saa elämäni huomattavasti helpommaksi. Minä pystyn hengittämään! Ei minkäänlaisia allergioita. Ja iho on heti niin paljon paremmassa kunnossa, ettei sitä melkein edes usko. Sitä paitsi minun näytöllä kävelee juuri nyt kärpänen, joten ei täällä kuitenkaan ihan pakkasta ole. (Ilmeisesti sitäkin palelee täällä sisällä.) Mietin, että tämä oleminen muistuttaa tosi paljon aikaani Italiassa. Siis sitä aikaa kun siellä asuin. Yhtä paljon vaatetta päällä, palelin sielläkin koko ajan. Mutta istuin eniten kotona kirjoittamassa, koska sitä minä rakastan. Ja myös siellä minä virkkasin. Ja poltin paljon kynttilöitä, vaikka ne eivät näissä oloissa lämmitä ollenkaan niin kuin Suomessa. Kulttuurikin on jotenkin samanlainen. Se elämä tulee mieleeni täällä jatkuvasti, vaikka siitä on jo kamalan monta vuotta. Muistin ne haaveet ja asiat, joita silloin halusin. Kun osasin vielä unelmoida. Ja sitten tuli tosi kova ikävä Hannaa.

Ehkä minun pitää alkaa nyt suunnitella seuraavia peliliikkeitä. Siis sellaisia konkreettisia asioita, pitkällä tähtäimellä. Jotenkin tuntuu, että asiat yleensä aina vain tapahtuvat minulle. Pyydän ja Universumi tekee omat tulkinnat ja sitten toteuttaa toiveeni niiden mukaan. Ihan hyvin se on toiminut. Minulla on aivan käsittämättömän hyvä onni matkassa aina. Mutta ajattelin viettää sellaisen koulutusviikonlopun, jossa selvitän seuraavat tavoitteeni. On taas sellaisen aika. Ja koska muistin taas mistä olen haaveillut niin pitkään.

Ja tietysti nyt kun sen päätin, heti aamulla löysin vahingossa sivuston, jolla oli ihan nyt poikkeuksellisesti tosi iso lista kuunneltavaa ja katseltavaa. Yhdessä niistä sanottiin aika hyvä, mutta minua suuresti huvittava neuvo. "When in doubt, clean." Nauratti aika paljon, koska sitähän minä olen tehnyt viimeiset vuodet... Siivonnut ja järjestellyt. Ja nyt siihen siis ihan kehoitettiin tuollaisten osavien ihmisten toimesta. Olen omatoimisesti osannut sen jo vuosia. Minulle on sen vuoksi myös naurettu, kun aina siivoan, mutta sitä ei kyllä huomaa. Mutta siivoamiseen on syy! Eikä sen ei kuulukaan tulla valmiiksi.