Ärsykkeitä.

Minusta tuntuu, että täytyy rajoittaa Youtuben käyttöä. Yleensä kuuntelen jotain koulutusta tai tarinointia samalla, kun tiskaan tai virkkaan tai siivoan tai kokkaan tai syön tai... Aika usein. Kuuntelen myös hyvät jutut moneen kertaan. Jotenkin minun mieli on niin herkkä ärsykkeille, että yksi iso oivallus jotenkin pysäyttää sen verran, että muuta ei sitten enää päähän mahdu. Joku voisi sanoa sitä tyhmyydeksi, mutta minä sanon sitä erittäin älykkääksi ajatteluksi. Asioita täytyy pohdiskella ja sulatella, jotta tietää sen oikean oman mielipiteen asiaan. 

Minua on alkanut ärsyttää ihmiset, jotka hosuvat. Nyt sen huomaa, kun itse ei enää niin hosu. Varsinkin, jos juttelee tai chattailee jonkun kanssa, ja vastaus on "En taas ymmärrä mitä sanot". Työkaverilla on tapana tehdä niin. Tyyppi ei vain kestä odottamista vähääkään, tai mitään muutakaan sellaista, mikä ei ole synonyymi sanalle heti. Viimeksi vastasin hänelle, että "Keskity, se auttaa." (Koska vastaus tosiaankin luki siinä pari riviä ylemäpänä meidän molempien ruuduilla.) "Ei ehdi, mulla on tässä töitä." Niin. Miksi sitten kysyit? Miksi puhut/kirjoitat minulle, jos et ehdi edes vastausta kuulla/lukea? Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt se jotenkin otti päähän enemmän. Ja huomasin, että tämä on hänen tyylinsä. Posottaa menemään vain vauhdilla. Tärkeämpää on saada omat jutut sanottua, kuin se että oikeasti keskustelisi. 

Tunnistin tuon piirteen todella selvästi, sillä olin itse aivan samanlainen hänen ikäisenä. Voi miten ärsyttävä minä olen ollut parikymppisenä! Tai sitten tuo asia ärsyttää juuri siitä syystä, kun tunnistin sen itsessäni. Yleensä muissa ärsyttää eniten se mistä ei pidä itsessään.

Olen sulatellut yhden yön verran Leo Guran linkkiä. Se koski elokuvaa Salaisuus. Yksi suosikeistani. Olin nähnyt tuon linkin monta kertaa siinä sivupalkissa, mutta en uskaltanut katsoa sitä, koska otsikkona oli "The truth they didn't tell you". Olin varma, että se on jonkun skeptikon tekemä pätkä, jossa koetetaan tuhota kaikki se mihin uskon. En halunnut katsoa sitä, koska pelkäsin, että muiden mielipiteillä on yhä voimakas vaikutus omiini. Minua ärsyttää tosi paljon, että kaikki hyvä aina yritetään pilata jollain mustamaalaamisella tai vääristelyllä. Mutta eilen viimein katsoin sen. Arvelin, että olen tarpeeksi vahva kestämään minkälaisia mielipiteitä tahansa ilman, että omat uskomukseni siitä muuttuvat. 

Kannatti katsoa. Se oli aivan muuta kuin kuvittelin. Leo oikeastaan vain selitti kuinka tuo vetovoiman laki toimii. Kritiikki meni kaikelle sille, mikä itseänikin aluksi elokuvassa ärsytti, mutta jonka olen osannut suodattaa pois. Elokuvamaisuus ja se Amerikan malli. Leo kertoi tarkemmin, kuinka tulee toimia. Olin positiivisesti yllättynyt. 

Kannatti olla rohkea.