Runo.

Tapasin Gozon ensimmäisellä vierailulla itävaltalaisen naisen, jota luulin ensiksi epäsosiaaliseksi teiniksi. Mutta hän olikin vain vahvasti kaltaiseni; hyvin nuorelta näyttävä, kuulokkeet päässä istuva tuleva kirjailija.

Tutustuimme, vietimme iltaa viiniä nautiskellen ja elämästä keskustellen. Se oli tähän asti paras keskustelu Maltalla. Ja sitten parin päivän aikana tehdyn diagnoosin perusteella hän antoi minulle kotitehtäväksi ymmärtää erään Jorge Luis Borgesin kirjoittaman runon. 

If I could live again my life,
In the next – I’ll try,
- to make more mistakes,
I won’t try to be so perfect,
I’ll be more relaxed,
I’ll be more full – than I am now,
In fact, I’ll take fewer things seriously,
I’ll be less hygienic,
I’ll take more risks,
I’ll take more trips,
I’ll watch more sunsets,
I’ll climb more mountains,
I’ll swim more rivers,
I’ll go to more places – I’ve never been,
I’ll eat more ice creams and less (lime) beans,
I’ll have more real problems – and less imaginary ones,
I was one of those people who live
prudent and prolific lives -
each minute of his life,
Of course that I had moments of joy – but,
if I could go back I’ll try to have only good moments,

If you don’t know – that’s what life is made of,
Don’t lose the now!

I was one of those who never goes anywhere
without a thermometer,
without a hot-water bottle,
and without an umbrella and without a parachute,

If I could live again – I will travel light,
If I could live again – I’ll try to work bare feet
at the beginning of spring till the end of autumn,
I’ll ride more carts,
I’ll watch more sunrises and play with more children,
If I have the life to live – but now I am 85,
- and I know that I am dying…

Tuo runo on samalla kertaa kaunis ja ahdistava. Ja laittoi miettimään varsinkin sitä, miten erilaisen kuvan itsestäni ihmisille annan. Siis erilaisen, kuin mitä se kuva itsestäni omassa päässäni on. Tässä varmaankin koko runon henikökohtainen opetus, luulisin.