Olen etsinyt yhteyttä. Tulin tänne Euroopan omaan kehitysmaahan, katolilaisuuden ja kulttuurisekamelskan ja huumeiden ja melun ja peliaddiktien ja paahteen ja alkoholismin keskelle löytämään rauhan. Näin reilun puolen vuoden kärvistelyn jälkeen tuo ajatus tuntuu itsestänikin vähän järjettömältä. Mutta toisaalta, jos pystyn siihen täällä, niin pystyn siihen missä tahansa. Eli ehdottomasti taas mennään ali sieltä missä aita on matalin. Aina kaiken ei kuulukaan olla helppoa. Ja vaikka olen tänne kirjoitellut rivien väliin jos vaikka minkälaisista pettymyksistä, totuus on että se kaikki kannatti. Minusta on tullut melko vahva oman tien kulkija. Ja ennen kaikkea - todellakin kuljen sitä omaa tietäni. Kerrankin. Olen oppinut sanomaan ei. Tai vielä parempaa – olen oppinut pitämään pääni ilman, että tarvitsee sanoa ei. Nimittäin, minä valitsen nykyään ihmiseni huolella. Ja vaikka harrastuksemme ovat kovin erilaiset, yhteinen illanvietto ihmisteni kanssa on aina mukava. Minusta on tullut tosi suvaitsevainen. Ja siinä vaiheessa, kun muu väki matkaa yökerhoihin, minä voin mennä nukkumaan. Kaikki ymmärtävät sen, sitä ei tarvitse enää erityisesti perustella. Suvaitsevaisuutta molemmin puolin.
Löysin tuossa joku aika sitten aivan mahtavan asunnon. Ensimmäinen kerta ikinä Maltalla ollessani, kun tunsin sellaista suunnatonta vetovoimaa asuntoa kohtaan. Tai paikkaa. Tai ylipäätään mitään asiaa. Tuli sellainen tunne, että jos tänne pitää jäädä vielä muutamaksi kuukaudeksi, niin tuon kodin minä haluan! Aion muuttaa sinne ihan varmasti. Jotenkin pitäisi nyt vain saada Pörröpää savustettua ulos kodistaan, että voin sen asunnon valloittaa. Ei taida tapahtua.
Meillä oli firman juhlat. Sellaiset isot kesäkestit. Ensin juopoteltiin ja
syötiin maalla, myöhemmin bussi vei laivaan. Itse jäin siinä
vaiheessa pois matkasta. Jos menee laivaan, siellä pitää olla niin
pitkään että päästään taas takaisin rantaan. Ja minä en
ajatellut viettää niin paljon aikaa alkoholin ja humalaisten
kollegoiden kanssa. Kiitin itseäni hyvästä valinnasta, koska olin
aamulla töissä aikaisin ihan virkeä, kun taas osa valui
toimistolle myöhässä hyvinkin hapokkaan näköisinä. Hieman tylsä veto, mutta
hyvä ja terveellinen valinta. Olin ihan ylpeä itsestäni.
Bob look alike.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti