Ostin suklaapatukan. Tämä en nyt ollut mitenkään ennekuulumatonta, sitä tapahtuu toisinaan. Patukan nimi oli Twix, söin sellaisia joskus lapsena. Mummo taisi minulle ensimmäisen kerran tuollaisen ostaa, tosin silloin sen nimi oli Raider. Muistan, että minusta oli tyhmää, kun nimi muuttui. Mutta nyt kun googletin kuvia, niin kyllä se Raider-patukkaa näyttää paljon huonommalta, tosi paljon myyvempi on tuo uusi. Siksi kai minäkin siihen nyt kaupan jonossa tarrasin.
Luin, että Twix oli monissa muissakin maissa nimeltään Raider vuoteen 1991 saakka, mutta Suomessa nimi vaihtui vasta vuonna 2000. Se ei kyllä yllättänyt, sinne ylös asiat ajautuvat usein paljon muita maita myöhemmin. Eniten yllätti, että tuota patukkaa on tehty jo vuodesta 1969 lähtien. En tiedä miksi, mutta se tuntui jotenkin ällistyttävältä. Tuo suklaapatukka on vanhempi kuin minä. Nimellisesti.
Ja sitten muistin yhden mainoksen telkkarista, jossa neito oli hädässä, vankina junassa, ja länkkärimies tuli pelastamaan kiipeillen junan seinällä. Tyttö rauhoittui, kun mies paljastin suklaapatukan, tietysti sen avulla pelastusoperaatio onnistuisi moitteettomasti. Vaikka en pienenä sitä ymmärtänyt, tuo mainoslause on silti jäänyt mieleen. ”Taitaa tyttö tietää, että on seinän takana patukkaa tarjolla.” Huolella pervo mainos on ollut silloin muinoin! Ihan varmasti jotkut vapaan kasvatuksen ituhipit ja feministit kieltäisivät tuollaisen nyt.
Se tosin mainosti kyllä Tuplaa, mutta kuitenkin.
Millään tuollaisella ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska tänään sain paketin Suomesta ja siellä oli sisällä mm. Fazerin suklaata ja salmiakkia! Voi taivas mikä riemu! Ja harmaata lankaakin! Olin niin onnellinen, että oli melkein mahdotonta olla avaamatta noita herkkuja heti. Kyllä, kaapissa ovat vieläkin! Odottamassa jotain suurta tekoa, että voin palkita itseni. Mutta ottakaa ihmiset mallia, tänne saa lähetellä ihanuuksia ihan milloin vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti